Video
The Killersin Mr. Brightside on siis viime vuosikymmenen paras popsingle. Ja vaikka olen korostanut tämän listan oleva eri kuin vuosikymmenen parhaiden biisien lista, Mr. Brightside saattaisi olla senkin rankingin kärjessä.
Mr. Brightside on lähtökohtaisesti perusvarma kappale, mutta jotenkin onnistuu aivan kaikessa. Kappaletta kuunnellessani huomaan aina kiinnittäväni huomiota eri asioihin. Joskus se on Brandon Flowersin loistava paatosmainen tulkinta, joskus fantastinen tarina kolmiodraamasta, joskus kappaleen esimerkillinen rytmitys, joskus lopun kliimaksi ”I never”, joskus aivan järisyttävän upea kertosäe. Kohokohtia riittää. Silti Mr. Brightside onnistuu kuulostamaan vain ja ainoastaan rockhitiltä, jota ei tarvitse tutkia sen tarkemmin jos ei halua.
Sovituksellisesti lempikohtiani ovat kasarisyna (tietenkin) sekä rumpukuvio juuri ennen kertosäettä. Molemmat paljon käytettyjä elementtejä ja siksi tässä säästeliäästi tarjoiltuna. Suurieleinen melodia itsessään yhdistää jonkun Franz Ferdinandin ja Pet Shop Boysin parhaat puolet: nokkelaa, riemukasta, tarttuvaa ja mahtipontista.
Täyden kympin kappale, kuten listamenestys kertoo.
Siinä se. Tämä ranking vei niin paljon aikaa ja energiaa, etten viitsi alkaa miettiä kuluneen vuoden parhaita kappaleita. Katsotaan ne klassikot läpi vaikka vuonna 2020.
Listamenestys:
UK: #10
US: #10
Tsekkaa myös: Somebody Told Me, When You Were Young
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
2 | Missy Elliott – Get Ur Freak On (2001)
Video
Hoksasin juuri, kuinka hyvin vuosi 2001 on edustettuna kärkikympissä. Tässä vielä yksi. Get Ur Freak On on ainoa kappale, jonka olen koskaan huolinut kännykkäni soittoääneksi, kunnes ymmärsin, miten turhaa on valita soittoääneksi jokin pophitti sillä kännykkään on tarkoitus lähinnä vastata.
Musiikkivideoiden ja minimalismin mestari Missy Elliott täräytti maailmalle sellaisen kappaleen, jota ei voi kuvailla – se täytyy kuunnella. Biisin pohjana toimii yksinkertainen biitti tai mikä Timbalandin pöllimä banghrajunnaus lieneekään. Toinen kappaleen neronleimaus on tietty kertosäehokema Get your freak on, joka jää taatusti päähän soimaan.
Outkastin Ms. Jacksonin (9) tapaan tähän on loihdittu säpsäyttäviä yksityiskohtia. Erilaiset kiekaisut ja huudahdukset ja muut ihmisäänet, kuten syljeskelyn aina yhtä hieno soundi, sekä loppupuolen kiihkeä ”Yes..yes..yes..yes..” toimivat mahtavasti. Lopussa korostuu vielä bongorummun soundi, joka lienee tosin koneella tehty.
Kaiken kaikkiaan huimaava kollaasi. Pitchforkin mielestä vuosikymmenen seitsemänneksi paras kappale.
Elliottin urakäyrä laski samaa tahtia elopainon kanssa. Mimmistä ei ole kuulunut pariin vuoteen juuri mitään, mutta vuosina 2001-2005 hän suolsi maailmaan monta hienoa singleä.
Listamenestys:
UK: #4
US: #7
Tsekkaa myös: Work It, Pass That Dutch
Hoksasin juuri, kuinka hyvin vuosi 2001 on edustettuna kärkikympissä. Tässä vielä yksi. Get Ur Freak On on ainoa kappale, jonka olen koskaan huolinut kännykkäni soittoääneksi, kunnes ymmärsin, miten turhaa on valita soittoääneksi jokin pophitti sillä kännykkään on tarkoitus lähinnä vastata.
Musiikkivideoiden ja minimalismin mestari Missy Elliott täräytti maailmalle sellaisen kappaleen, jota ei voi kuvailla – se täytyy kuunnella. Biisin pohjana toimii yksinkertainen biitti tai mikä Timbalandin pöllimä banghrajunnaus lieneekään. Toinen kappaleen neronleimaus on tietty kertosäehokema Get your freak on, joka jää taatusti päähän soimaan.
Outkastin Ms. Jacksonin (9) tapaan tähän on loihdittu säpsäyttäviä yksityiskohtia. Erilaiset kiekaisut ja huudahdukset ja muut ihmisäänet, kuten syljeskelyn aina yhtä hieno soundi, sekä loppupuolen kiihkeä ”Yes..yes..yes..yes..” toimivat mahtavasti. Lopussa korostuu vielä bongorummun soundi, joka lienee tosin koneella tehty.
Kaiken kaikkiaan huimaava kollaasi. Pitchforkin mielestä vuosikymmenen seitsemänneksi paras kappale.
Elliottin urakäyrä laski samaa tahtia elopainon kanssa. Mimmistä ei ole kuulunut pariin vuoteen juuri mitään, mutta vuosina 2001-2005 hän suolsi maailmaan monta hienoa singleä.
Listamenestys:
UK: #4
US: #7
Tsekkaa myös: Work It, Pass That Dutch
tiistai 21. joulukuuta 2010
3 | Belle and Sebastian – I'm Waking Up to Us (2001)
Video
Rakastan Belle and Sebastiania syvästi, joten heidän sijoituksensa kärkipaikoille oli itsestään selvää. Ja biisin valintakin oli suhteellisen helppo, sillä I'm Waking Up to Us on kaikkien aikojen paras joulusingle. Jos joulusingle tarkoittaa sitä, että kappaleessa viitataan edes hitusen jouluun ja se on julkaistu joulun alla.
Biisin ehdoton parhaus piilee hienossa sanoituksessa, joka menee heti suoraan asiaan ja jossa ruoditaan mahdotonta suhdetta, tai lähinnä suhteen toisen osapuolen mahdottomuutta, mutta pinnaltaan kaikki unohtuu jouluna: ”My anger turns to pity and to love/The season has arrived.” Kuolematonta. Stuart Murdoch kirjoitti tämän ilmeisesti Isobel Campbellista. ”She grew up and left the rest of us.”
Toisen säkeistön alussa perusnapakkaan B&S-kappaleeseen tulevat mukaan aivan jumalaiset puhaltimet. Bändi käyttää niitä paljon muutenkin, mutta tässä ne ovat jotenkin aivan erityisen hurmaavat. Kolmannessa tilaa nappaa vuorostaan poikkihuilu. Ja mainitsinko jo jousisovituksen?
Popmusiikkia parhaimmillaan.
Listamenestys:
UK: #39
US: -
Tsekkaa myös: Ihan mikä tahansa Belle and Sebastianin 2000-luvun single – tai pikemminkin kaikki ep:t.
Rakastan Belle and Sebastiania syvästi, joten heidän sijoituksensa kärkipaikoille oli itsestään selvää. Ja biisin valintakin oli suhteellisen helppo, sillä I'm Waking Up to Us on kaikkien aikojen paras joulusingle. Jos joulusingle tarkoittaa sitä, että kappaleessa viitataan edes hitusen jouluun ja se on julkaistu joulun alla.
Biisin ehdoton parhaus piilee hienossa sanoituksessa, joka menee heti suoraan asiaan ja jossa ruoditaan mahdotonta suhdetta, tai lähinnä suhteen toisen osapuolen mahdottomuutta, mutta pinnaltaan kaikki unohtuu jouluna: ”My anger turns to pity and to love/The season has arrived.” Kuolematonta. Stuart Murdoch kirjoitti tämän ilmeisesti Isobel Campbellista. ”She grew up and left the rest of us.”
Toisen säkeistön alussa perusnapakkaan B&S-kappaleeseen tulevat mukaan aivan jumalaiset puhaltimet. Bändi käyttää niitä paljon muutenkin, mutta tässä ne ovat jotenkin aivan erityisen hurmaavat. Kolmannessa tilaa nappaa vuorostaan poikkihuilu. Ja mainitsinko jo jousisovituksen?
Popmusiikkia parhaimmillaan.
Listamenestys:
UK: #39
US: -
Tsekkaa myös: Ihan mikä tahansa Belle and Sebastianin 2000-luvun single – tai pikemminkin kaikki ep:t.
maanantai 20. joulukuuta 2010
4 | MGMT – Time to Pretend (2008)
Video
Olen kirjoittanut aiemminkin tunnistettavista introista, mutta tässäpä biisi, jonka intro on koko kappaleen huippukohta – ja niin hyvä, että itse biisikin on vuosikymmenen neljänneksi paras popsingle.
Kohokohdat eivät siis jää introon. Taustalla kulkeva surina on aivan hurmaava, mutta pysyy kiltisti taustalla. Päällimmäisenä valokeilassa on sävellys, joka on mahtava sekoitus vanhaa kunnon pophittiä ja indiepiirien hyväksymää nyrjähtäneisyyttä. Ja loppuun vielä näppärät yeah yeah yeah't.
Time to Pretend kertoo kai rocktähden helposta ja tyydyttyneestä, mutta kuitenkin niin tyhjästä elämästä. Tätä voi kai nimittää joksikin psykedeeliseksi rockiksi. Muuttuuko biisi psykedeeliseksi, jos sen esittäjät esittävät outoa? Joku on käyttänyt termiä avaruusrock, mutta minusta tämä menee aivan hyvin pintapopista siinä missä edellä esitelty Love, etc.:kin.
MGMT:n mahtisinkut loppuvat lyhyeen, mutta kärki on terävä. NME pisti vielä paremmaksi ja valitsi tämän viime vuosikymmenen toiseksi parhaaksi kappaleeksi, mutta hehän eivät tiedä mistään mitään paitsi silloin, kun olen heidän kanssaan samaa mieltä.
Listamenestys:
UK: #35
US: -
Tsekkaa myös: Electric Feel, Kids
Olen kirjoittanut aiemminkin tunnistettavista introista, mutta tässäpä biisi, jonka intro on koko kappaleen huippukohta – ja niin hyvä, että itse biisikin on vuosikymmenen neljänneksi paras popsingle.
Kohokohdat eivät siis jää introon. Taustalla kulkeva surina on aivan hurmaava, mutta pysyy kiltisti taustalla. Päällimmäisenä valokeilassa on sävellys, joka on mahtava sekoitus vanhaa kunnon pophittiä ja indiepiirien hyväksymää nyrjähtäneisyyttä. Ja loppuun vielä näppärät yeah yeah yeah't.
Time to Pretend kertoo kai rocktähden helposta ja tyydyttyneestä, mutta kuitenkin niin tyhjästä elämästä. Tätä voi kai nimittää joksikin psykedeeliseksi rockiksi. Muuttuuko biisi psykedeeliseksi, jos sen esittäjät esittävät outoa? Joku on käyttänyt termiä avaruusrock, mutta minusta tämä menee aivan hyvin pintapopista siinä missä edellä esitelty Love, etc.:kin.
MGMT:n mahtisinkut loppuvat lyhyeen, mutta kärki on terävä. NME pisti vielä paremmaksi ja valitsi tämän viime vuosikymmenen toiseksi parhaaksi kappaleeksi, mutta hehän eivät tiedä mistään mitään paitsi silloin, kun olen heidän kanssaan samaa mieltä.
Listamenestys:
UK: #35
US: -
Tsekkaa myös: Electric Feel, Kids
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
5 | Pet Shop Boys – Love, etc. (2009)
Video
Pet Shop Boys on kaikkien aikojen mahtavin popyhtye, joten keskityn lähinnä tähän nimenomaiseen kappaleeseen.
Love, etc. on siinä mielessä kiinnostava PSB-single, että siitä kuuluu läpi harvinaisen paljon yhteistyökumppanin, tällä kertaa Xenomanian, vaikutus. Yleensä Neil Tennant ja Chris Lowe onnistuvat kuulostamaan vain itseltään, mutta tämän tunnistaa kyllä Xenomanian kappaleeksi. Ei tosin ole yhtä räikeästi tuottajiensa kuuloinen kuin saman Yes-albumin More Than a Dream.
Mutta eipä se haittaa. Teknisesti Love, etc. ei aiheuta samanlaisia vilunväristyksiä kuin listan rohkeimmat mestariteokset, kuten sijan yhdeksän Ms. Jackson, mutta siinä on jotain perustavanlaatuisen huimaavaa. Jos sanaa popkarkki voi koskaan käyttää oikeassa paikassa, nyt olisi se paikka. Jotkut bändit ja artistit yrittävät liikaa kerta toisensa jälkeen, Pet Shop Boys ei kuulosta koskaan väkinäiseltä.
Love, etc. kulkee kuin juna raiteillaan perusbiitin varassa. Biisissä ei ole ainuttakaan suvantokohtaa, vaan se etenee huipusta toiseen. Vaikka sävellys sinänsä on melko tavanomainen, Tennant on äänessä tarpeeksi viedäkseen kappaletta vahvasti eteenpäin. Säkeistön ja kertosäkeen väliin huokaistu ”Oh” saattaa olla musiikkihistorian paras ”oh”.
Lisää elämän perustotuuksia: You don't have to be beautiful but it helps.
Tämä ei tietenkään ole 2000-luvun paras PSB-biisi, mutta siis vuosikymmenen viidenneksi paras popsingle.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
Tsekkaa myös: Ihan mikä tahansa 2000-luvun Pet Shop Boys -single.
Pet Shop Boys on kaikkien aikojen mahtavin popyhtye, joten keskityn lähinnä tähän nimenomaiseen kappaleeseen.
Love, etc. on siinä mielessä kiinnostava PSB-single, että siitä kuuluu läpi harvinaisen paljon yhteistyökumppanin, tällä kertaa Xenomanian, vaikutus. Yleensä Neil Tennant ja Chris Lowe onnistuvat kuulostamaan vain itseltään, mutta tämän tunnistaa kyllä Xenomanian kappaleeksi. Ei tosin ole yhtä räikeästi tuottajiensa kuuloinen kuin saman Yes-albumin More Than a Dream.
Mutta eipä se haittaa. Teknisesti Love, etc. ei aiheuta samanlaisia vilunväristyksiä kuin listan rohkeimmat mestariteokset, kuten sijan yhdeksän Ms. Jackson, mutta siinä on jotain perustavanlaatuisen huimaavaa. Jos sanaa popkarkki voi koskaan käyttää oikeassa paikassa, nyt olisi se paikka. Jotkut bändit ja artistit yrittävät liikaa kerta toisensa jälkeen, Pet Shop Boys ei kuulosta koskaan väkinäiseltä.
Love, etc. kulkee kuin juna raiteillaan perusbiitin varassa. Biisissä ei ole ainuttakaan suvantokohtaa, vaan se etenee huipusta toiseen. Vaikka sävellys sinänsä on melko tavanomainen, Tennant on äänessä tarpeeksi viedäkseen kappaletta vahvasti eteenpäin. Säkeistön ja kertosäkeen väliin huokaistu ”Oh” saattaa olla musiikkihistorian paras ”oh”.
Lisää elämän perustotuuksia: You don't have to be beautiful but it helps.
Tämä ei tietenkään ole 2000-luvun paras PSB-biisi, mutta siis vuosikymmenen viidenneksi paras popsingle.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
Tsekkaa myös: Ihan mikä tahansa 2000-luvun Pet Shop Boys -single.
lauantai 18. joulukuuta 2010
6 | S Club 7 – Don't Stop Movin' (2001)
Video
Pois alta, täältä tulee täyslaidallinen teineiksi naamioituneita kaksikymppisiä! Ja millä tavalla!
Jos rankataan artisteja sinkkujen erinomaisuuden perusteella suhteessa niiden määrään, niin S Club (7) on aika korkealla. Porukka julkaisi neljä albumia ja kokosi hajoamisensa jälkeen kaikki singlensä aivan lyömättömälle kokoelmalle.
Simon Ellisin ja Steven Lipsonin sorvaama Don't Stop Movin' räjäytti pankin Britanniassa, jossa ymmärretään hyvän popmusiikin päälle. Se valittiin vuoden 2001 parhaaksi brittiläiseksi singleksi. Ja voiko joku väittää, ettei se ollut?
Don't Stop Movin' kokoaa yhteen kaikki ne elementit, jotka yhdistetään kohottavaan popmusiikkiin: tarttuva melodia, perinteisiin nojaava sovitus, poppiksen rakenne, aivan erinomaiset laulusuoritukset ja se mystinen x-factor, joka antaa viimeisen silauksen. Tässä se taitaa olla fantastinen jousisovitus, joka on levyvihkosen mukaan ihan oikean orkesterin aikaansaannosta. Niin, ja vocoder, mutta annan sen anteeksi.
Vaikka Rachel Stevensin (sija 15) sooloura jäikin torsoksi, on hän seitsikon menestynein jäsen. Jo O'Mearan uran olisi suonut ottavan tuulta alleen, sillä hän puolestaan oli porukan selvästi paras laulaja.
Listamenestys:
UK: #1
US: -
Tsekkaa myös: Never Had a Dream Come True, You
Pois alta, täältä tulee täyslaidallinen teineiksi naamioituneita kaksikymppisiä! Ja millä tavalla!
Jos rankataan artisteja sinkkujen erinomaisuuden perusteella suhteessa niiden määrään, niin S Club (7) on aika korkealla. Porukka julkaisi neljä albumia ja kokosi hajoamisensa jälkeen kaikki singlensä aivan lyömättömälle kokoelmalle.
Simon Ellisin ja Steven Lipsonin sorvaama Don't Stop Movin' räjäytti pankin Britanniassa, jossa ymmärretään hyvän popmusiikin päälle. Se valittiin vuoden 2001 parhaaksi brittiläiseksi singleksi. Ja voiko joku väittää, ettei se ollut?
Don't Stop Movin' kokoaa yhteen kaikki ne elementit, jotka yhdistetään kohottavaan popmusiikkiin: tarttuva melodia, perinteisiin nojaava sovitus, poppiksen rakenne, aivan erinomaiset laulusuoritukset ja se mystinen x-factor, joka antaa viimeisen silauksen. Tässä se taitaa olla fantastinen jousisovitus, joka on levyvihkosen mukaan ihan oikean orkesterin aikaansaannosta. Niin, ja vocoder, mutta annan sen anteeksi.
Vaikka Rachel Stevensin (sija 15) sooloura jäikin torsoksi, on hän seitsikon menestynein jäsen. Jo O'Mearan uran olisi suonut ottavan tuulta alleen, sillä hän puolestaan oli porukan selvästi paras laulaja.
Listamenestys:
UK: #1
US: -
Tsekkaa myös: Never Had a Dream Come True, You
perjantai 17. joulukuuta 2010
7 | PMMP – Pariterapiaa (2009)
Video
Jottei menisi aivan ulkomaalaisten hehkuttamiseksi, niin otetaanpa mukaan Paula ja Mira. Mahtavuutta. Rusketusraidat-rallatuksellaan tutuksi tullut PMMP oli heti minun papereissani suomipopin suuruus, mikä todistettiin viimeistään Joutsenet-kaunokilla (2003).
Jori Sjöroosin omien projektien tuotokset ovat ajoittaisesta hyvyydestään huolimatta aika kaukana siitä, mitä hän on saanut aikaan PMMP:n hovisäveltäjänä. Toki musiikkityyli on ollut erilainen, mutta voiko joku oikeasti väittää, että esimerkiksi Magenta Skycoden rosterissa on tämäntasoisia ikivihreitä? No, olenkin ”yksi hyvä poppis on parempi kuin kourallinen keskitason indietä” -koulukuntaa, vaikka indietä kuuntelenkin.
PMMP on muuttunut sanoituksissaan mielestäni ajan myötä suoremmaksi. Pariterapiaa lukeutuu heidän mestariteoksiinsa myös sillä saralla. Biisi on erittäin viehättävä sekoitus elektropoppia ja suomirockia, jota ei haittaa edes killerikertsin puute.
Livenä PMMP on kotimaisten esiintyjien sarjassa aivan yliveto. Todistusaineistona muun muassa oheinen video.
Listamenestys:
FI: #12
Tsekkaa myös: Rusketusraidat, Päiväkoti
Jottei menisi aivan ulkomaalaisten hehkuttamiseksi, niin otetaanpa mukaan Paula ja Mira. Mahtavuutta. Rusketusraidat-rallatuksellaan tutuksi tullut PMMP oli heti minun papereissani suomipopin suuruus, mikä todistettiin viimeistään Joutsenet-kaunokilla (2003).
Jori Sjöroosin omien projektien tuotokset ovat ajoittaisesta hyvyydestään huolimatta aika kaukana siitä, mitä hän on saanut aikaan PMMP:n hovisäveltäjänä. Toki musiikkityyli on ollut erilainen, mutta voiko joku oikeasti väittää, että esimerkiksi Magenta Skycoden rosterissa on tämäntasoisia ikivihreitä? No, olenkin ”yksi hyvä poppis on parempi kuin kourallinen keskitason indietä” -koulukuntaa, vaikka indietä kuuntelenkin.
PMMP on muuttunut sanoituksissaan mielestäni ajan myötä suoremmaksi. Pariterapiaa lukeutuu heidän mestariteoksiinsa myös sillä saralla. Biisi on erittäin viehättävä sekoitus elektropoppia ja suomirockia, jota ei haittaa edes killerikertsin puute.
Livenä PMMP on kotimaisten esiintyjien sarjassa aivan yliveto. Todistusaineistona muun muassa oheinen video.
Listamenestys:
FI: #12
Tsekkaa myös: Rusketusraidat, Päiväkoti
torstai 16. joulukuuta 2010
8 | Kylie Minogue – Can't Get You Out of My Head (2001)
Video
Yritin keksiä, miten voisin välttyä valitsemasta Kylieltä tätä biisiä, mutten vain voinut. Kun mietitään 2000-luvun parasta ja suurinta elektropophittiä, Can't Get You Out of My Headille ei löydy montaakaan kilpailijaa. Toki Love at First Sight, Slow, I Believe in You ja niin edelleen ovat hienoja kappaleita, mutta la la la pesee tehossaan nuo kaikki.
Tässä on jotain samaa kuin I Should Be So Luckyssa (1987). Kaikkien popsäveltäjien ja -tähtien pitäisi tajuta, että toistuva koukku on yleensä se varmin valinta. Ärsyttävä, kyllä, mutta helpoiten toteutettavissa ja hyvin tehtynä jää mieleen kaikkein parhaiten.
Mutta pelkkä la la la ei siivittänyt tätä sijalle kahdeksan. Cathy Dennis ja Rob Davis loihtivat mahtavuutta myös hokeman ympärille. Säkeistöissä on erinomaista imua. Lisäksi kappaleen nerous tulee parhaiten ilmi New Orderin Blue Mondayhin sulautetussa mash-upissa, jonka Kylie esitti Brit Awardseissa vuonna 2002 tähän tapaan. Huikeaa. Viimeistään tässä karisivat muut Kylie-kilpailijat kauas jälkeen.
Can't Get You Out of My Headistä sukeutui eräs 2000-luvun suurimmista singlemenestyksistä. Se palautti Kylien jopa Yhdysvaltojen listoille: Hot 100 -listan seiska ja albumi Fever ylsi albumilistan kolmoseksi.
Eräs Can't Get You Out of My Headinkin huippukohdista on For ever and ever and ever. Sattumaako?
Listamenestys:
UK: #1
US: #7
FI: #5
Tsekkaa myös: Love at First Sight, 2 Hearts
Yritin keksiä, miten voisin välttyä valitsemasta Kylieltä tätä biisiä, mutten vain voinut. Kun mietitään 2000-luvun parasta ja suurinta elektropophittiä, Can't Get You Out of My Headille ei löydy montaakaan kilpailijaa. Toki Love at First Sight, Slow, I Believe in You ja niin edelleen ovat hienoja kappaleita, mutta la la la pesee tehossaan nuo kaikki.
Tässä on jotain samaa kuin I Should Be So Luckyssa (1987). Kaikkien popsäveltäjien ja -tähtien pitäisi tajuta, että toistuva koukku on yleensä se varmin valinta. Ärsyttävä, kyllä, mutta helpoiten toteutettavissa ja hyvin tehtynä jää mieleen kaikkein parhaiten.
Mutta pelkkä la la la ei siivittänyt tätä sijalle kahdeksan. Cathy Dennis ja Rob Davis loihtivat mahtavuutta myös hokeman ympärille. Säkeistöissä on erinomaista imua. Lisäksi kappaleen nerous tulee parhaiten ilmi New Orderin Blue Mondayhin sulautetussa mash-upissa, jonka Kylie esitti Brit Awardseissa vuonna 2002 tähän tapaan. Huikeaa. Viimeistään tässä karisivat muut Kylie-kilpailijat kauas jälkeen.
Can't Get You Out of My Headistä sukeutui eräs 2000-luvun suurimmista singlemenestyksistä. Se palautti Kylien jopa Yhdysvaltojen listoille: Hot 100 -listan seiska ja albumi Fever ylsi albumilistan kolmoseksi.
Eräs Can't Get You Out of My Headinkin huippukohdista on For ever and ever and ever. Sattumaako?
Listamenestys:
UK: #1
US: #7
FI: #5
Tsekkaa myös: Love at First Sight, 2 Hearts
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
9 | Outkast – Ms. Jackson (2000)
Video
Ei ollut vaikea päättää, mikä Outkast-biisi selviäisi kymmenen parhaan joukkoon. Hey Ya (2003) saattaa olla kepeämpi instant-hitti, mutta Ms. Jacksonia ei voi vastustaa. Aivan puhdasta neroutta.
Ms. Jacksonissa piilee upotettuja koukkuja kuin miljoonapilkissä konsanaan. Jo introsta lähtien on selvää, että nyt ei olla tekemisissä minkään tavallisen hip hop -hitin kanssa. Nyt kaadetaan raja-aitoja ja keksitään kaikkea uutta kivaa.
Sopivasti nytkähtänyt biitti, for ever ever -kohta sekä marssitorvet biisin loppupuolella viehättävät aina ja ikuisesti. Biisi ei vanhene ollenkaan, vaan olisi yhtä vallankumouksellinen julkaistaessa vaikka huomenna. Mihin tällainen nerous on kadonnut valtavirrasta?
Lisäksi sanoituksessa piilee ehkä kaikkien aikojen paras elämänviisaus: ”You can plan a pretty picnic but you can't predict the weather.”
Videon elukat ovat aivan mahtavia. Etenkin pöllö.
Listamenestys:
UK: #2
US: #1
FI: #8
Tsekkaa myös: B.O.B., The Way You Move
Ei ollut vaikea päättää, mikä Outkast-biisi selviäisi kymmenen parhaan joukkoon. Hey Ya (2003) saattaa olla kepeämpi instant-hitti, mutta Ms. Jacksonia ei voi vastustaa. Aivan puhdasta neroutta.
Ms. Jacksonissa piilee upotettuja koukkuja kuin miljoonapilkissä konsanaan. Jo introsta lähtien on selvää, että nyt ei olla tekemisissä minkään tavallisen hip hop -hitin kanssa. Nyt kaadetaan raja-aitoja ja keksitään kaikkea uutta kivaa.
Sopivasti nytkähtänyt biitti, for ever ever -kohta sekä marssitorvet biisin loppupuolella viehättävät aina ja ikuisesti. Biisi ei vanhene ollenkaan, vaan olisi yhtä vallankumouksellinen julkaistaessa vaikka huomenna. Mihin tällainen nerous on kadonnut valtavirrasta?
Lisäksi sanoituksessa piilee ehkä kaikkien aikojen paras elämänviisaus: ”You can plan a pretty picnic but you can't predict the weather.”
Videon elukat ovat aivan mahtavia. Etenkin pöllö.
Listamenestys:
UK: #2
US: #1
FI: #8
Tsekkaa myös: B.O.B., The Way You Move
tiistai 14. joulukuuta 2010
10 | Gwen Stefani – Cool (2004)
Video
Top kympissä ollaan. Jos lista on tähän mennessä mennyt mielestänne päin seiniä, niin käännettä parempaan tuskin tapahtuu.
Ja jos Robyn on tämän hetken huimin popartisti, Gwen Stefani antaisi kovan vastuksen, jos vain äitiydeltään ja No Doubt -soutamiselta ja huopaamiseltaan ehtisi.
Stefanin sooloesikoinen Love. Angel. Music. Baby. (2004) on harvinaisen onnistunut popalbumi, joka elää yhtä lailla Stefanin itsensä kuin huimien yhteistyösuoritusten varassa. Tuntuu että jokainen Dallas Austinista Linda Perryn, Nellee Hooperin, Dr. Dren ja Pharrellin kautta Eveen sai levylle itsestään kaiken irti.
Cool on Austinin kirjoittama katkeransuloinen balladi, joka ei teknisesti ole mikään maailman nerokkain biisi, mutta se on hämmästyttävän kompakti, simppeli ja täynnä erilaisia tasoja. Lisäksi Stefani tulkitsee kappaleen aivan upeasti, mitä video vielä korostaa. ”Remember Harbour Boulevard/The dreaming days when the mess was made/Look how all the kids have grown/We have changed but we're still the same/After all that we've been through/I know we're cool.”
Ihanan kasaria ja aivan mahtavaa popkäsityötä. Tosin ne, joiden mielestä Stefanin laulu muistuttaa teloitettavan lampaan määkimistä tuskin kääntävät kelkkansa tämän ansiosta.
Odotin pari vuotta, josko erinomaisesta The Sweet Escape -kiertueesta olisi tehty dvd, mutta sellaista ei ikinä ilmestynyt. Nyyh. Joka tapauksessa Helsingin-keikka on eräs parhaita näkemiäni popkeikkoja.
Listamenestys:
UK: #10
US: #13
FI: #18
Tsekkaa myös: What You Waiting for, Hollaback Girl
Top kympissä ollaan. Jos lista on tähän mennessä mennyt mielestänne päin seiniä, niin käännettä parempaan tuskin tapahtuu.
Ja jos Robyn on tämän hetken huimin popartisti, Gwen Stefani antaisi kovan vastuksen, jos vain äitiydeltään ja No Doubt -soutamiselta ja huopaamiseltaan ehtisi.
Stefanin sooloesikoinen Love. Angel. Music. Baby. (2004) on harvinaisen onnistunut popalbumi, joka elää yhtä lailla Stefanin itsensä kuin huimien yhteistyösuoritusten varassa. Tuntuu että jokainen Dallas Austinista Linda Perryn, Nellee Hooperin, Dr. Dren ja Pharrellin kautta Eveen sai levylle itsestään kaiken irti.
Cool on Austinin kirjoittama katkeransuloinen balladi, joka ei teknisesti ole mikään maailman nerokkain biisi, mutta se on hämmästyttävän kompakti, simppeli ja täynnä erilaisia tasoja. Lisäksi Stefani tulkitsee kappaleen aivan upeasti, mitä video vielä korostaa. ”Remember Harbour Boulevard/The dreaming days when the mess was made/Look how all the kids have grown/We have changed but we're still the same/After all that we've been through/I know we're cool.”
Ihanan kasaria ja aivan mahtavaa popkäsityötä. Tosin ne, joiden mielestä Stefanin laulu muistuttaa teloitettavan lampaan määkimistä tuskin kääntävät kelkkansa tämän ansiosta.
Odotin pari vuotta, josko erinomaisesta The Sweet Escape -kiertueesta olisi tehty dvd, mutta sellaista ei ikinä ilmestynyt. Nyyh. Joka tapauksessa Helsingin-keikka on eräs parhaita näkemiäni popkeikkoja.
Listamenestys:
UK: #10
US: #13
FI: #18
Tsekkaa myös: What You Waiting for, Hollaback Girl
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)