Video
"Hey mr. DJ, put a record on. I wanna dance with my baby". Kuolematon biisin avaus, jonka jälkeen ei voi mennä metsään.
Mirwais loihti Madonnan Music-albumille ja omalle Production-levylleen aivan mahtavasti pulppuavia tanssibiittejä. Sittemmin on ollut hiljaisempaa. Piti oikein googlata, mitä sveitsiläisherra puuhailee nykyisin. Ei ilmeisesti paljon mitään. Sääli.
Ray of Lightin (1998) ja Musicin väliin mahtui vain kaksi vuotta, mutta musiikillisesti ja imagollisesti kuilu vaikutti Grand Canyonin levyiseltä. Joogaavasta äidistä sukeutui H&M-lookilla varustettu tanssidiiva, joka heilui MTV:n bileissä pukeutuneena Kylie Minogue -paitaan. Tätä samaa hauskanpitomenoa tarjoili Music, joka pursuaa koukkuja 70-luvun tyyliin 2000-luvun biiteillä varustettuna – ja on siellä taas se vocoderkin, joskaan ei aivan ihan yhtä raivostuttavana kuin yleensä.
Madonnan viimeaikaisia levytyksiä kuunnellessa hämmästyttää, miten hyvä hän joskus on ollut. Ja epäilemättä vielä joskus tulevaisuudessa on. Nyt meneillään lienee kuitenkin rouvan uran tyhjänpäiväisin vaihe. Live-esiintyjänä ja artistina hän on yhä timanttinen, se todistettiin hienolla Helsingin-keikalla viime vuoden elokuussa.
Listamenestys:
UK: #1
US: #1
FI: #2
Tsekkaa myös: What It Feels Like for a Girl, Sorry
tiistai 30. marraskuuta 2010
maanantai 29. marraskuuta 2010
25 | The Strokes – Last Nite (2001)
Video
The Strokesin vallaton esikoinen Is This It (2001) on ehdoton syyslevy, jota on tullut taas hiljattain pyöritettyä kiitettävästi. Ilmestymisvuotensa trendikkäin albumi on kestänyt aikaa erinomaisesti.
Last Nite on The Strokesin oma hittiralli, johon saattaa törmätä vaikka marketin kassajonossa. Sekin on koettu. Luulen, että kovinkaan moni kauppojen asiakas tuskin tietää edes mikä yhtye sen esittää. Hieman samanlaisen ilmiön on kohdannut Blurin Song 2 (1997).
Voidaan jälleen kiistellä, onko Last Nite esittäjänsä paras kappale, mutta ainakin se on ehdottomasti potentiaalisin hitti. Henkilökohtaisesti saan siitä samanlaisia fiiliksiä kuin Iggy Popin Lust for Lifesta. Q-lehden maailman 66. parhaaksi rankkaama kitarakuvio on aivan hurmaava, kuten Julian Casablancaskin.
Videota katsellessa tuntuu, että The Strokesin joskus übertrendikäs retrosoundi ja -luukki ovat so 2001. Se ei himmennä Last Niten ja Is This Itin hienoutta pätkääkään.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
Tsekkaa myös: Hard to Explain, You Only Live Once
The Strokesin vallaton esikoinen Is This It (2001) on ehdoton syyslevy, jota on tullut taas hiljattain pyöritettyä kiitettävästi. Ilmestymisvuotensa trendikkäin albumi on kestänyt aikaa erinomaisesti.
Last Nite on The Strokesin oma hittiralli, johon saattaa törmätä vaikka marketin kassajonossa. Sekin on koettu. Luulen, että kovinkaan moni kauppojen asiakas tuskin tietää edes mikä yhtye sen esittää. Hieman samanlaisen ilmiön on kohdannut Blurin Song 2 (1997).
Voidaan jälleen kiistellä, onko Last Nite esittäjänsä paras kappale, mutta ainakin se on ehdottomasti potentiaalisin hitti. Henkilökohtaisesti saan siitä samanlaisia fiiliksiä kuin Iggy Popin Lust for Lifesta. Q-lehden maailman 66. parhaaksi rankkaama kitarakuvio on aivan hurmaava, kuten Julian Casablancaskin.
Videota katsellessa tuntuu, että The Strokesin joskus übertrendikäs retrosoundi ja -luukki ovat so 2001. Se ei himmennä Last Niten ja Is This Itin hienoutta pätkääkään.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
Tsekkaa myös: Hard to Explain, You Only Live Once
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
26 | Elbow – One Day Like This (2008)
Video
On biisejä, joihin ei kyllästy helposti. On biisejä, joihin ei kyllästy koskaan. Ja sitten on One Day Like This. Kuusi ja puoli minuuttia suurin piirtein täydellistä musiikkia, ei vain popmusiikkia. Siksi popsingle-kategoria on tälle aivan väärä paikka, mutta pakkohan tämä oli listata.
Elbow'n Guy Carvey lienee tämän hetken parhaita biisintekijöitä ja tuottajia. Jälkimmäisestä voi saada vihiä vaikka kuuntelemalla I Am Klootin tuoreimman albumin. Carveyn lohdullisen lämmin, mutta silti surumielinen laulutapa sekä ennen kaikkea mainiot sanoitukset ovat aina purreet minuun, vaikka biisit eivät välttämättä napakymppiin osuisikaan. Yleensä tosin osuvat.
Jousien liidaama One Day Like This ei pelkää ottaa nykyajan pop- ja listamusiikin valossa tarkasteltuna isoja riskejä, kuten huumaavaa crescendoa ja soljuvan mahtipontista, jopa iskelmällistä kertosäettä. Mitään näin isoa ei ole nähty brittilistan Top 40:ssä hetkeen ennen ja jälkeen One Day Like Thisin. ”Holy cow I love your eyes” taitaa olla vilpittömin rakkaudenosoitus miesmuistiin.
One Day Like This ja fantastinen emoalbumi The Seldom Seen Kid toivat Elbow'lle Mercury Prizen ja BRIT Awardin. Oikeaan osoitteeseen menivät.
Listamenestys:
UK: #35
US: -
Tsekkaa myös: Red, Grounds for Divorce
On biisejä, joihin ei kyllästy helposti. On biisejä, joihin ei kyllästy koskaan. Ja sitten on One Day Like This. Kuusi ja puoli minuuttia suurin piirtein täydellistä musiikkia, ei vain popmusiikkia. Siksi popsingle-kategoria on tälle aivan väärä paikka, mutta pakkohan tämä oli listata.
Elbow'n Guy Carvey lienee tämän hetken parhaita biisintekijöitä ja tuottajia. Jälkimmäisestä voi saada vihiä vaikka kuuntelemalla I Am Klootin tuoreimman albumin. Carveyn lohdullisen lämmin, mutta silti surumielinen laulutapa sekä ennen kaikkea mainiot sanoitukset ovat aina purreet minuun, vaikka biisit eivät välttämättä napakymppiin osuisikaan. Yleensä tosin osuvat.
Jousien liidaama One Day Like This ei pelkää ottaa nykyajan pop- ja listamusiikin valossa tarkasteltuna isoja riskejä, kuten huumaavaa crescendoa ja soljuvan mahtipontista, jopa iskelmällistä kertosäettä. Mitään näin isoa ei ole nähty brittilistan Top 40:ssä hetkeen ennen ja jälkeen One Day Like Thisin. ”Holy cow I love your eyes” taitaa olla vilpittömin rakkaudenosoitus miesmuistiin.
One Day Like This ja fantastinen emoalbumi The Seldom Seen Kid toivat Elbow'lle Mercury Prizen ja BRIT Awardin. Oikeaan osoitteeseen menivät.
Listamenestys:
UK: #35
US: -
Tsekkaa myös: Red, Grounds for Divorce
lauantai 27. marraskuuta 2010
27 | Amy Winehouse – Back to Black (2006)
Video
Vaikka Back to Black -albumi oli ilmestymisvuotensa parhaita levyjä, en odota Amy Winehousen tulevaa albumia juurikaan sen kuumeisemmin kuin Duffyn uutuutta. Miksi? En tiedä. Ehkä minusta Winehouse löi pöytään kaikki korttinsa yhdellä kertaa kristallisoimalla debyyttinsä ilmaisun äärimmilleen. En käsitä, miten uusi albumi voisi olla Back to Blackia parempi.
Mutta katsellaan. Ja kuunnellaan odotellessa tätä aivan fantastista soulballadia. Rehab oli se radio- ja taivaskanavahitti, mutta kyllähän Back to Black on tsiljoonasti parempi kappale, varsinainen kyynelkanavien aukaisija. En tiedä onko biisin tahtilaji valssi vai mikä, mutta siltä se minun amatöörikorviini kuulostaa. Sovitus on aivan jumalainen – ja entäs se kertosäe: ”We only said goodbye in words/I died a hundred times/You go back to her when I go back to us”. Nyyh.
Klassikko.
Listamenestys:
UK: #25
US: -
Tsekkaa myös: You Know I'm No Good, Tears Dry on Their Own
Vaikka Back to Black -albumi oli ilmestymisvuotensa parhaita levyjä, en odota Amy Winehousen tulevaa albumia juurikaan sen kuumeisemmin kuin Duffyn uutuutta. Miksi? En tiedä. Ehkä minusta Winehouse löi pöytään kaikki korttinsa yhdellä kertaa kristallisoimalla debyyttinsä ilmaisun äärimmilleen. En käsitä, miten uusi albumi voisi olla Back to Blackia parempi.
Mutta katsellaan. Ja kuunnellaan odotellessa tätä aivan fantastista soulballadia. Rehab oli se radio- ja taivaskanavahitti, mutta kyllähän Back to Black on tsiljoonasti parempi kappale, varsinainen kyynelkanavien aukaisija. En tiedä onko biisin tahtilaji valssi vai mikä, mutta siltä se minun amatöörikorviini kuulostaa. Sovitus on aivan jumalainen – ja entäs se kertosäe: ”We only said goodbye in words/I died a hundred times/You go back to her when I go back to us”. Nyyh.
Klassikko.
Listamenestys:
UK: #25
US: -
Tsekkaa myös: You Know I'm No Good, Tears Dry on Their Own
perjantai 26. marraskuuta 2010
28 | Daft Punk – One More Time (2000)
Video
Jos olisin dj, soittaisin One More Timen joka keikalla. Tähän biisiin ei yksinkertaisesti voi kyllästyä.
Vuoden 2001 Discovery-albumi vei Daft Punkin discosfääreihin, pois Homeworkin (1997) jykevämmästä soundista. Albumille eksyi höttöä, jonka olisi voinut jalostaa popmielessä pidemmällekin, mutta One More Timea ei tarvitse – se on hieno popsingle sellaisenaan.
One More Timesta tuli julkaisun aikaan mieleen hieman aiemmin ilmestynyt Modjon Lady (Hear Me Tonight), mikä ei ollut ikävä juttu, mutta kertoi siitä, ettei Daft Punk -kaksikko varsinaisesti keksinyt pyörää uudestaan, pikemminkin jalosti ideoita. Vocoderin olisin kyllä jalostanut pois.
Eräs suurista unelmistani on päästä Daft Punkin keikalle. Niitä vain tuntuu olevan kovin harvassa, keikkoja siis. Uusi albumikin olisi kiva.
Listamenestys:
UK: #2
US: #61
FI: #8
Tsekkaa myös: Digital Love; Harder, Better, Faster, Stronger
Jos olisin dj, soittaisin One More Timen joka keikalla. Tähän biisiin ei yksinkertaisesti voi kyllästyä.
Vuoden 2001 Discovery-albumi vei Daft Punkin discosfääreihin, pois Homeworkin (1997) jykevämmästä soundista. Albumille eksyi höttöä, jonka olisi voinut jalostaa popmielessä pidemmällekin, mutta One More Timea ei tarvitse – se on hieno popsingle sellaisenaan.
One More Timesta tuli julkaisun aikaan mieleen hieman aiemmin ilmestynyt Modjon Lady (Hear Me Tonight), mikä ei ollut ikävä juttu, mutta kertoi siitä, ettei Daft Punk -kaksikko varsinaisesti keksinyt pyörää uudestaan, pikemminkin jalosti ideoita. Vocoderin olisin kyllä jalostanut pois.
Eräs suurista unelmistani on päästä Daft Punkin keikalle. Niitä vain tuntuu olevan kovin harvassa, keikkoja siis. Uusi albumikin olisi kiva.
Listamenestys:
UK: #2
US: #61
FI: #8
Tsekkaa myös: Digital Love; Harder, Better, Faster, Stronger
torstai 25. marraskuuta 2010
29 | Girls Aloud – The Show (2004)
Video
Joskus eteen tulee periaatteessa teknisesti täydellisiä poplauluja. The Show on juuri sellainen. Xenomanian mestariteos esittelee ainakin kolme eri kertosäettä – itse asiassa koko biisi on yhtä kertsiä ja yhtä koukkua. The Show on niitä biisejä, joista olen aidosti hämmästynyt ja kateellinen ja kaikkea siltä väliltä.
Ensikuulemalta The Show on kuin mikä tahansa aerobic-poppis, eikä se varmastikaan radiosta muun ohjelmavirran keskellä kuultuna (jos se siellä joskus Suomessa soisi tai olisi soinut) herättäisi kummoisiakaan reaktioita, mutta kestokuuntelussa biisi suorastaan vyöryy ihon alle ja päähän soimaan.
Kirjoitin alussa ”periaatteessa teknisesti täydellinen” siksi, että kuten sijoituskin kertoo, jossain on parantamisen varaa. The Show kulkee raiteillaan kuin resiina, mutta jään aina odottamaan sitä lopullista kliimaksia. Loppupuolen päällekkäiset vokaalit eivät täysin riitä. Modulaatio avuksi?
Brian Higginsin Xenomania on taikonut Girls Aloudille tukun muitakin popkarkkeja. Mutta oikeastaan on aivan sama, kuka tämänkin esittää.
Listamenestys:
UK: #2
US: -
Tsekkaa myös: Biology, Call the Shots
Joskus eteen tulee periaatteessa teknisesti täydellisiä poplauluja. The Show on juuri sellainen. Xenomanian mestariteos esittelee ainakin kolme eri kertosäettä – itse asiassa koko biisi on yhtä kertsiä ja yhtä koukkua. The Show on niitä biisejä, joista olen aidosti hämmästynyt ja kateellinen ja kaikkea siltä väliltä.
Ensikuulemalta The Show on kuin mikä tahansa aerobic-poppis, eikä se varmastikaan radiosta muun ohjelmavirran keskellä kuultuna (jos se siellä joskus Suomessa soisi tai olisi soinut) herättäisi kummoisiakaan reaktioita, mutta kestokuuntelussa biisi suorastaan vyöryy ihon alle ja päähän soimaan.
Kirjoitin alussa ”periaatteessa teknisesti täydellinen” siksi, että kuten sijoituskin kertoo, jossain on parantamisen varaa. The Show kulkee raiteillaan kuin resiina, mutta jään aina odottamaan sitä lopullista kliimaksia. Loppupuolen päällekkäiset vokaalit eivät täysin riitä. Modulaatio avuksi?
Brian Higginsin Xenomania on taikonut Girls Aloudille tukun muitakin popkarkkeja. Mutta oikeastaan on aivan sama, kuka tämänkin esittää.
Listamenestys:
UK: #2
US: -
Tsekkaa myös: Biology, Call the Shots
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
30 | Kelis – Milkshake (2003)
Video
Listan sijoitukset oli jo jaettu, kun todistin Kelisin keikkaa syksyllä. Hieno artisti, hieno show. Etenkin mash-up, jossa Milkshake naitettiin Madonnan Holidayhin toi kylmiä väreitä ja tanssitti.
Milkshake oli The Neptunesin uran kaupallinen tähtihetki. Biisin biitin kaltaista neronleimausta ei synny varmastikaan joka vuosi, jos koskaan. Aivan huimaava. Tuohon aikaan Kelis ei laulajana päässyt esille yhtä paljon kuin nykyisin, mikä ei tässä biisissä sinänsä haittaa.
Jos jostain pitäisi narista, niin nostaisin esiin Milkshaken minimalistisuuden. Fantastinen biitti ei välttämättä kaipaa lihaa luiden ympärille, mutta siihen olisi voinut kehitellä jotain raaempaa. Kenties jotain Kelisin aiemman singlen Young Fresh 'n New (2001) tapaista rutinaa?
On makuasia, minkä singlen Kelisiltä valitsee, huippuhetkiä on runsaasti. The Hits -kokoelma (2008) onkin aivan varmasti hintansa väärti hankinta joka talouteen, vaikkei niin r&b:stä tai hip hopista muuten välittäisikään.
Listamenestys:
UK: #2
US: #3
FI: #12
Tsekkaa myös: Young Fresh 'n New, Trick Me
Listan sijoitukset oli jo jaettu, kun todistin Kelisin keikkaa syksyllä. Hieno artisti, hieno show. Etenkin mash-up, jossa Milkshake naitettiin Madonnan Holidayhin toi kylmiä väreitä ja tanssitti.
Milkshake oli The Neptunesin uran kaupallinen tähtihetki. Biisin biitin kaltaista neronleimausta ei synny varmastikaan joka vuosi, jos koskaan. Aivan huimaava. Tuohon aikaan Kelis ei laulajana päässyt esille yhtä paljon kuin nykyisin, mikä ei tässä biisissä sinänsä haittaa.
Jos jostain pitäisi narista, niin nostaisin esiin Milkshaken minimalistisuuden. Fantastinen biitti ei välttämättä kaipaa lihaa luiden ympärille, mutta siihen olisi voinut kehitellä jotain raaempaa. Kenties jotain Kelisin aiemman singlen Young Fresh 'n New (2001) tapaista rutinaa?
On makuasia, minkä singlen Kelisiltä valitsee, huippuhetkiä on runsaasti. The Hits -kokoelma (2008) onkin aivan varmasti hintansa väärti hankinta joka talouteen, vaikkei niin r&b:stä tai hip hopista muuten välittäisikään.
Listamenestys:
UK: #2
US: #3
FI: #12
Tsekkaa myös: Young Fresh 'n New, Trick Me
tiistai 23. marraskuuta 2010
31 | Scissor Sisters – Laura (2003)
Video
Scissor Sisters oli viime vuosikymmenen parhaita popyhtyeitä, vaikkei heidän kahdelle albumilleen mahtunut sitä täydellistä popsingleä – syynä se, että vuonna 2004 ilmestyneen esikoisen Tits on the Radio jätettiin rikollisesti julkaisematta.
Nelly Furtadon tapaan Scissor Sistersin taso oli laaja ja vahva. Covereita ei otettu mukaan, mikä hyllytti Comfortably Numbin. Listapaikasta kamppailivat I Don't Feel Like Dancin', Filthy/Gorgeous sekä Laura, ja valitsin viimeksi mainitun.
Homojen suosikkiyhtye on valloittavan camp ja glam. Laulaja Jake Shears on kuin Freddie Mercuryn ja Kylie Minoguen kadonnut rakkauslapsi. Michael Jacksonia imitoivat ”shamonit” tuovat oman hauskan lisänsä verrattomaan biisiin, joka tuskin kertoo parturi-kampaajasta nimeltä Laura.
Laura oli yhtyeen ensimmäinen oikea single. Se julkaistiin alun perin lokakuussa 2003, mutta nousi uudelleenjulkaisuna brittilistan sijalle 12 seuraavana kesänä.
Listamenestys:
UK: #12
US: -
Tsekkaa myös: Filthy/Gorgeous, I Don't Feel Like Dancin'
Scissor Sisters oli viime vuosikymmenen parhaita popyhtyeitä, vaikkei heidän kahdelle albumilleen mahtunut sitä täydellistä popsingleä – syynä se, että vuonna 2004 ilmestyneen esikoisen Tits on the Radio jätettiin rikollisesti julkaisematta.
Nelly Furtadon tapaan Scissor Sistersin taso oli laaja ja vahva. Covereita ei otettu mukaan, mikä hyllytti Comfortably Numbin. Listapaikasta kamppailivat I Don't Feel Like Dancin', Filthy/Gorgeous sekä Laura, ja valitsin viimeksi mainitun.
Homojen suosikkiyhtye on valloittavan camp ja glam. Laulaja Jake Shears on kuin Freddie Mercuryn ja Kylie Minoguen kadonnut rakkauslapsi. Michael Jacksonia imitoivat ”shamonit” tuovat oman hauskan lisänsä verrattomaan biisiin, joka tuskin kertoo parturi-kampaajasta nimeltä Laura.
Laura oli yhtyeen ensimmäinen oikea single. Se julkaistiin alun perin lokakuussa 2003, mutta nousi uudelleenjulkaisuna brittilistan sijalle 12 seuraavana kesänä.
Listamenestys:
UK: #12
US: -
Tsekkaa myös: Filthy/Gorgeous, I Don't Feel Like Dancin'
maanantai 22. marraskuuta 2010
32 | Nelly Furtado – Say It Right (2006)
Video
Nelly Furtadolle oli ilman muuta varattu paikka Top 40:ssä, mutta mille biisille? Valintani vaihtui ainakin viidesti, mikä kertoo ennen kaikkea tason leveydestä. Julkaisuhetkellä niskan päällä on Say It Right, mutta katsotaan huomenna uudestaan.
Portugalilais-kanadalainen Furtado nousi tähdeksi radiohiteillään I'm Like a Bird (2001) sekä Turn off the Light (2001), mutta niistä lähti vasta varsinainen kiito: järkyttävän kaunis Try (2003) pohjusti täysosuma-albumia, jonka tunnemme nimellä Loose (2006).
Looselta lohkaistiin neljä toinen toistaan mahtavampaa singleä: Maneater, Promiscuous, All Good Things (Come to an End) sekä tämä Say It Right. Timbalandin tuotantokynä oli tuohon aikaan terävimmillään – ainoa kauneusvirhe oli, että hän tuppautui itsekin mukaan lähes jokaiselle kappaleelle kuten videosta voimme havaita.
Say It Right oli kesän 2006 soundtrack ja kupliva biisi yhdistyykin helposti helteiseen auringonlaskuun. Raukeaan hetkeen, kun maailman kaikki palaset ovat kohdallaan – ainakin ajatuksissa. Lisäksi tämä soi paljon Madridin matkalla samana syksynä. Ihana kappale.
Listamenestys:
UK: #10
US: #1
FI: #15
Tsekkaa myös: Try, Maneater
Nelly Furtadolle oli ilman muuta varattu paikka Top 40:ssä, mutta mille biisille? Valintani vaihtui ainakin viidesti, mikä kertoo ennen kaikkea tason leveydestä. Julkaisuhetkellä niskan päällä on Say It Right, mutta katsotaan huomenna uudestaan.
Portugalilais-kanadalainen Furtado nousi tähdeksi radiohiteillään I'm Like a Bird (2001) sekä Turn off the Light (2001), mutta niistä lähti vasta varsinainen kiito: järkyttävän kaunis Try (2003) pohjusti täysosuma-albumia, jonka tunnemme nimellä Loose (2006).
Looselta lohkaistiin neljä toinen toistaan mahtavampaa singleä: Maneater, Promiscuous, All Good Things (Come to an End) sekä tämä Say It Right. Timbalandin tuotantokynä oli tuohon aikaan terävimmillään – ainoa kauneusvirhe oli, että hän tuppautui itsekin mukaan lähes jokaiselle kappaleelle kuten videosta voimme havaita.
Say It Right oli kesän 2006 soundtrack ja kupliva biisi yhdistyykin helposti helteiseen auringonlaskuun. Raukeaan hetkeen, kun maailman kaikki palaset ovat kohdallaan – ainakin ajatuksissa. Lisäksi tämä soi paljon Madridin matkalla samana syksynä. Ihana kappale.
Listamenestys:
UK: #10
US: #1
FI: #15
Tsekkaa myös: Try, Maneater
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
33 | Basement Jaxx – Oh My Gosh (2005)
Video
Basement Jaxx, tuo kenties maailman riemukkain tanssiduo, on osunut maaliin useita kertoja, joten oli melko vaikea valita heidän edustajansa. Päädyin Oh My Goshiin, joka on suorastaan vallaton lattiantäyttäjä ja videon konsepti mahtava.
Oh My Goshin lauluosuudet hoitaa pääosin Vula Malinga. Biisi on enemmänkin popsingle kuin täysiverinen tanssibiisi. Se leikittelee erilaisilla äänillä: perustan ylle on kasattu jos jonkinmoista viritystä, mutta Basement Jaxxin sinkuille ominaiseen tyyliin päällimmäisenä jää mieleen se, että biisi tarttuu kuin purkka tukkaan.
Simon Ratcliffen ja Felix Buxtonin biiseistä tulee aina hyvä fiilis, eikä Oh My Gosh tietenkään tee poikkeusta. Se on myös kaksikon suurimpia hittejä – Suomessa jopa suurin – ja siivitti The Singles -kokoelman (2005) melkoiseksi menestykseksi Britanniassa.
Listamenestys:
UK: #8
US: -
FI: #4
Tsekkaa myös: Where's Your Head at, Good Luck
Basement Jaxx, tuo kenties maailman riemukkain tanssiduo, on osunut maaliin useita kertoja, joten oli melko vaikea valita heidän edustajansa. Päädyin Oh My Goshiin, joka on suorastaan vallaton lattiantäyttäjä ja videon konsepti mahtava.
Oh My Goshin lauluosuudet hoitaa pääosin Vula Malinga. Biisi on enemmänkin popsingle kuin täysiverinen tanssibiisi. Se leikittelee erilaisilla äänillä: perustan ylle on kasattu jos jonkinmoista viritystä, mutta Basement Jaxxin sinkuille ominaiseen tyyliin päällimmäisenä jää mieleen se, että biisi tarttuu kuin purkka tukkaan.
Simon Ratcliffen ja Felix Buxtonin biiseistä tulee aina hyvä fiilis, eikä Oh My Gosh tietenkään tee poikkeusta. Se on myös kaksikon suurimpia hittejä – Suomessa jopa suurin – ja siivitti The Singles -kokoelman (2005) melkoiseksi menestykseksi Britanniassa.
Listamenestys:
UK: #8
US: -
FI: #4
Tsekkaa myös: Where's Your Head at, Good Luck
lauantai 20. marraskuuta 2010
34 | Fountains of Wayne – Stacy's Mom (2003)
Video
Stacy's Mom on listan ehdoton kesäbiisi ja hyvän tuulen ralli. Tästä ei voi olla tykkäämättä – jollei vihaa valmiiksi koko musiikkityyliä.
Pitkän linjan powerpop-/rockpumppu Fountains of Wayne sai paluusinglestään Stacy's Mom uransa isoimman hitin kaikilla barometreillä mitattuna. Tarina on yksinkertaisen naiivi ja perin amerikkalainen. Hormonien riivaama teini diggaa tyttöystävänsä äidistä ja tiirailee tätä ruohonleikkuun lomassa. Jostain tulee mieleen The Offspringin Pretty Fly (for a White Guy), mutta biisi on toki tuhannesti parempi. Vaikkei Pretty Flykaan maailman huonoin esitys ole.
Stacy's Momin kertosäe menee kaikkien powerpop-lainalaisuuksien mukaan hienoine stemmoineen. Biisi kasvaa nätisti ja viimeisissä kertseissä mukaan otetaan handclapsitkin.
Ei tästä voi sanoa mitään sen syvällisempää. Vähän Weezer-henkinen, hieno ralli.
Listamenestys:
UK: #11
US: #21
Tsekkaa myös: Hey Julie, Someone to Love
Stacy's Mom on listan ehdoton kesäbiisi ja hyvän tuulen ralli. Tästä ei voi olla tykkäämättä – jollei vihaa valmiiksi koko musiikkityyliä.
Pitkän linjan powerpop-/rockpumppu Fountains of Wayne sai paluusinglestään Stacy's Mom uransa isoimman hitin kaikilla barometreillä mitattuna. Tarina on yksinkertaisen naiivi ja perin amerikkalainen. Hormonien riivaama teini diggaa tyttöystävänsä äidistä ja tiirailee tätä ruohonleikkuun lomassa. Jostain tulee mieleen The Offspringin Pretty Fly (for a White Guy), mutta biisi on toki tuhannesti parempi. Vaikkei Pretty Flykaan maailman huonoin esitys ole.
Stacy's Momin kertosäe menee kaikkien powerpop-lainalaisuuksien mukaan hienoine stemmoineen. Biisi kasvaa nätisti ja viimeisissä kertseissä mukaan otetaan handclapsitkin.
Ei tästä voi sanoa mitään sen syvällisempää. Vähän Weezer-henkinen, hieno ralli.
Listamenestys:
UK: #11
US: #21
Tsekkaa myös: Hey Julie, Someone to Love
perjantai 19. marraskuuta 2010
35 | Sugababes – Overload (2000)
Video
Jotkut eivät tajua lopettaa ajoissa. Tai itse asiassa Sugababesin alkuperäisjäsenet tajusivat, mutta levy-yhtiö ei.
Reilun viiden vuoden ajan Sugababes oli melkein parasta pintapoppia ikinä: Overload, Freak Like Me, Round Round, Hole in the Head, Push the Button, About You Now... Poppoon Overloaded-kokoelma (2006) kuuluu kiistatta aivan jokaiseen kotiin.
Ensimmäinen on yleensä se rakkain. Overloadin viettelevät säkeistöt ja jumalainen kertosäe ”Train comes and I know its destination/It's a one way ticket to mad man's situation” pakahduttavat yhä. Ja alkuperäinen tyttökolmikko... Oi niitä aikoja. Olisin sijoittanut tämän Top 20:iin, mutta tässä on myös jokin aivan kaamea kitarasoolon tapainen viritys.
Listamenestys:
UK: #6
US: -
Tsekkaa myös: Freak Like Me, Push the Button
Jotkut eivät tajua lopettaa ajoissa. Tai itse asiassa Sugababesin alkuperäisjäsenet tajusivat, mutta levy-yhtiö ei.
Reilun viiden vuoden ajan Sugababes oli melkein parasta pintapoppia ikinä: Overload, Freak Like Me, Round Round, Hole in the Head, Push the Button, About You Now... Poppoon Overloaded-kokoelma (2006) kuuluu kiistatta aivan jokaiseen kotiin.
Ensimmäinen on yleensä se rakkain. Overloadin viettelevät säkeistöt ja jumalainen kertosäe ”Train comes and I know its destination/It's a one way ticket to mad man's situation” pakahduttavat yhä. Ja alkuperäinen tyttökolmikko... Oi niitä aikoja. Olisin sijoittanut tämän Top 20:iin, mutta tässä on myös jokin aivan kaamea kitarasoolon tapainen viritys.
Listamenestys:
UK: #6
US: -
Tsekkaa myös: Freak Like Me, Push the Button
torstai 18. marraskuuta 2010
36 | Christina Aguilera feat. Redman – Dirrty (2002)
Video
Christina Aguilera otti ison riskin seuratessaan esikoisalbumiaan (1999) ja Lady Marmaladea (2001) tällä, miten sen nyt muotoilisi, rohkealla kappaleella. Suorastaan pornolla.
Dirrty oli ensimmäinen lohkaisu Stripped-albumilta (2002) ja jäi Yhdysvalloissa telineisiin, mutta vietti Britanniassa pari viikkoa singlelistan ykkösenä. Tuottaja Dana ”Rockwilder” Stinson sai siitä toiseksi isoimman hittinsä mainitun Lady Marmalade -coverin jälkeen. Biisi on mahtava sekä tuotannoltaan että Aguileran presenssin osalta. Siinä on jotain sellaista, mitä kaipaan myös 2010-luvun poppiin: pitää uskaltaa, pitää laittaa itsensä likoon. Ei riitä, että biisit laulaa nauhalle ja valitsee singlen. Ei ei.
Stripped-kausi oli Aguileralle menestyksekäs muutenkin: melkein yhtä hyvä Beautiful oli vielä isompi hitti ja Fighter lienee neidon kiitellyin biisi. Erinomaisia kappaleita, mutta eivät yhtä rohkeita kuin Dirrty.
Lady Gaga on hieno artisti, ja Dirrtyn videosta sekä Aguileran tuonaikaisesta habituksesta voi poimia elementtejä, jotka selvästi inspiroivat Gagaa. Ihmeellistä, että Aguileraa syytetäänkin nyt Lady Gagan matkimisesta.
Listamenestys:
UK: #1
US: #48
FI: #20
Tsekkaa myös: Beautiful, Ain't No Other Man
Christina Aguilera otti ison riskin seuratessaan esikoisalbumiaan (1999) ja Lady Marmaladea (2001) tällä, miten sen nyt muotoilisi, rohkealla kappaleella. Suorastaan pornolla.
Dirrty oli ensimmäinen lohkaisu Stripped-albumilta (2002) ja jäi Yhdysvalloissa telineisiin, mutta vietti Britanniassa pari viikkoa singlelistan ykkösenä. Tuottaja Dana ”Rockwilder” Stinson sai siitä toiseksi isoimman hittinsä mainitun Lady Marmalade -coverin jälkeen. Biisi on mahtava sekä tuotannoltaan että Aguileran presenssin osalta. Siinä on jotain sellaista, mitä kaipaan myös 2010-luvun poppiin: pitää uskaltaa, pitää laittaa itsensä likoon. Ei riitä, että biisit laulaa nauhalle ja valitsee singlen. Ei ei.
Stripped-kausi oli Aguileralle menestyksekäs muutenkin: melkein yhtä hyvä Beautiful oli vielä isompi hitti ja Fighter lienee neidon kiitellyin biisi. Erinomaisia kappaleita, mutta eivät yhtä rohkeita kuin Dirrty.
Lady Gaga on hieno artisti, ja Dirrtyn videosta sekä Aguileran tuonaikaisesta habituksesta voi poimia elementtejä, jotka selvästi inspiroivat Gagaa. Ihmeellistä, että Aguileraa syytetäänkin nyt Lady Gagan matkimisesta.
Listamenestys:
UK: #1
US: #48
FI: #20
Tsekkaa myös: Beautiful, Ain't No Other Man
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
37 | Ian Brown – F.E.A.R. (2001)
Video
The Stone Roses ei merkinnyt minulle mitään ennen kuin kuulin Ian Brownin sooloja ja lainasin kirjastosta heidän klassikoksi julistetun esikoisensa. Hieno albumi.
F.E.A.R. julkaistiin Ian Brownin kolmannella soololla Music of the Spheres. Sillä on muitakin ihan hyviä kappaleita, muttei tätä parempia. Siitä kertoo biisin huippusijoituskin.
Kappale alkaa majesteettisella jousi-introlla ja kehittyy rytmikkääksi ja monivivahteiseksi poprocksinfoniaksi, jonka kertosäkeessä Brown toistaa mantraa ”F.E.A.R.”. Ei mitään mullistavaa, mutta järkyttävän hienoa.
Kappaleen erikoisuutena mainittakoon, että jokaisen säkeen sanojen ensimmäiset kirjaimet muodostavat lyhenteen F.E.A.R.: ”For each a road/For everyman a religion...Fantastic expectations, amazing revelations” jne. Hauska idea, mutta sanoituksen järkiperäisyys hieman horjahtelee.
Vaikka F.E.A.R. ei ole listasijoituksilla mitaten Brownin isoin hitti, se lienee hänen tunnetuin biisinsä – ja syystä.
Listamenestys:
UK: #13
US: -
Tsekkaa myös: Dolphins Were Monkeys, Whispers
The Stone Roses ei merkinnyt minulle mitään ennen kuin kuulin Ian Brownin sooloja ja lainasin kirjastosta heidän klassikoksi julistetun esikoisensa. Hieno albumi.
F.E.A.R. julkaistiin Ian Brownin kolmannella soololla Music of the Spheres. Sillä on muitakin ihan hyviä kappaleita, muttei tätä parempia. Siitä kertoo biisin huippusijoituskin.
Kappale alkaa majesteettisella jousi-introlla ja kehittyy rytmikkääksi ja monivivahteiseksi poprocksinfoniaksi, jonka kertosäkeessä Brown toistaa mantraa ”F.E.A.R.”. Ei mitään mullistavaa, mutta järkyttävän hienoa.
Kappaleen erikoisuutena mainittakoon, että jokaisen säkeen sanojen ensimmäiset kirjaimet muodostavat lyhenteen F.E.A.R.: ”For each a road/For everyman a religion...Fantastic expectations, amazing revelations” jne. Hauska idea, mutta sanoituksen järkiperäisyys hieman horjahtelee.
Vaikka F.E.A.R. ei ole listasijoituksilla mitaten Brownin isoin hitti, se lienee hänen tunnetuin biisinsä – ja syystä.
Listamenestys:
UK: #13
US: -
Tsekkaa myös: Dolphins Were Monkeys, Whispers
tiistai 16. marraskuuta 2010
38 | Spiller feat. Sophie Ellis-Bextor – Groovejet (2000)
Video
Wikipedian mukaan tämä biisi oli ensimmäinen iPodissa soitettu kappale. Kymmenen vuotta myöhemmin minulla ei vieläkään ole moista vehjettä.
On kiinnostavaa, miten italialainen dj Cristian Spiller jäi lähes kuriositeetiksi omalla singlellään. Groovejetin kirjoitti popnero Rob Davis, lauloi maailman hienostunein poptyrkky Sophie Ellis-Bextor ja osin tuotti Boris Dlugosch. Spillerin oman listauran mahdollisuuksista kertoi sekin, että tyhjänpäiväistä seuraajaa Cry Babyä saatiin odottaa kaksi vuotta ja se oli jättimäinen Top 40 -suksee (UK: #40). No, tanssimusapiireissä listamenestyksellä ei ole niin väliä.
Groovejet on kuitenkin mestariteos kaikin puolin. Biisin kevyt housepoljento kutsuu liikehtimään elegantisti, on toinen juttu, miltä liike näyttää. Ellis-Bextor kujertaa tavoilleen uskollisesti lähes jumalaisesti.
Ellis-Bextorin oma ura lähti Groovejetin avulla kunnon kiitoon: Take Me Home, Murder on the Dancefloor, Get Over You sekä ennen kaikkea muutaman vuoden takainen mahtialbumi Trip the Light Fantastic (2007). The Feeling -kitaristi Richard Jonesin kanssa hynttyyt yhteen lyönyt Ellis-Bextor vakuutti viimeksi Armin van Buurenin singlellä Not Giving Up on Love.
Listamenestys:
UK: #1
US: -
FI: #6
Tsekkaa myös: Murder on the Dancefloor, Me and My Imagination (Sophie Ellis-Bextor)
Wikipedian mukaan tämä biisi oli ensimmäinen iPodissa soitettu kappale. Kymmenen vuotta myöhemmin minulla ei vieläkään ole moista vehjettä.
On kiinnostavaa, miten italialainen dj Cristian Spiller jäi lähes kuriositeetiksi omalla singlellään. Groovejetin kirjoitti popnero Rob Davis, lauloi maailman hienostunein poptyrkky Sophie Ellis-Bextor ja osin tuotti Boris Dlugosch. Spillerin oman listauran mahdollisuuksista kertoi sekin, että tyhjänpäiväistä seuraajaa Cry Babyä saatiin odottaa kaksi vuotta ja se oli jättimäinen Top 40 -suksee (UK: #40). No, tanssimusapiireissä listamenestyksellä ei ole niin väliä.
Groovejet on kuitenkin mestariteos kaikin puolin. Biisin kevyt housepoljento kutsuu liikehtimään elegantisti, on toinen juttu, miltä liike näyttää. Ellis-Bextor kujertaa tavoilleen uskollisesti lähes jumalaisesti.
Ellis-Bextorin oma ura lähti Groovejetin avulla kunnon kiitoon: Take Me Home, Murder on the Dancefloor, Get Over You sekä ennen kaikkea muutaman vuoden takainen mahtialbumi Trip the Light Fantastic (2007). The Feeling -kitaristi Richard Jonesin kanssa hynttyyt yhteen lyönyt Ellis-Bextor vakuutti viimeksi Armin van Buurenin singlellä Not Giving Up on Love.
Listamenestys:
UK: #1
US: -
FI: #6
Tsekkaa myös: Murder on the Dancefloor, Me and My Imagination (Sophie Ellis-Bextor)
maanantai 15. marraskuuta 2010
39 | Morrissey – First of the Gang to Die (2004)
Video
Steven Morrissey taitaa olla maailman paras popartisti. Kriitikot sekä ostava yleisö ovat harvoin yhtä mieltä mistään, mutta en ole kenenkään koskaan nähnyt tai kuullut haukkuvan Morrisseyta. Missään, koskaan.
Heräsin The Smithsin ja Morrisseyn nerouteen varsin myöhään. Eihän sitä 90-luvulla ehtinyt sellaista tiedostavaa musiikkia etsiskellä, kun piti kuunnella europoppia ja Michael Jacksonia. Lisäksi Morrisseyn tauko 1997-2004 osui oman nuoruuteni kannalta varsin pahaan rakoon.
Mutta kun iski, niin iski kunnolla. First of the Gang to Die uppoaa vaivatta Morrisseyn merkkipaalujen joukkoon, samoin loistava paluualbumi You Are the Quarry (2004). En ole vieläkään varma, mistä Morrissey tässä oikeastaan laulaa. Omasta rakkauselämästään vai oikeasti pyssyä heiluttavasta Hectorista, joka ryöstää paitsi ihmisiä myös sydämiä vai jostain muusta? Sävellys on erinomaisen suoraviivainen ja koukuttavan kohottava.
You Are the Quarrylta lohkaistiin huimat neljä Top 10 -brittihittiä. First of the Gang to Dien b-puoli My Life Is a Succession of People Saying Goodbye on myös mainio biisi.
Olen aina unelmoinut Elton Johnin ja Morrisseyn yhteistyöstä. Sen tiellä lienee kuitenkin jonkinlaisia esteitä.
Listamenestys:
UK: #6
US: -
Tsekkaa myös: Irish Blood English Heart, Let Me Kiss You
Steven Morrissey taitaa olla maailman paras popartisti. Kriitikot sekä ostava yleisö ovat harvoin yhtä mieltä mistään, mutta en ole kenenkään koskaan nähnyt tai kuullut haukkuvan Morrisseyta. Missään, koskaan.
Heräsin The Smithsin ja Morrisseyn nerouteen varsin myöhään. Eihän sitä 90-luvulla ehtinyt sellaista tiedostavaa musiikkia etsiskellä, kun piti kuunnella europoppia ja Michael Jacksonia. Lisäksi Morrisseyn tauko 1997-2004 osui oman nuoruuteni kannalta varsin pahaan rakoon.
Mutta kun iski, niin iski kunnolla. First of the Gang to Die uppoaa vaivatta Morrisseyn merkkipaalujen joukkoon, samoin loistava paluualbumi You Are the Quarry (2004). En ole vieläkään varma, mistä Morrissey tässä oikeastaan laulaa. Omasta rakkauselämästään vai oikeasti pyssyä heiluttavasta Hectorista, joka ryöstää paitsi ihmisiä myös sydämiä vai jostain muusta? Sävellys on erinomaisen suoraviivainen ja koukuttavan kohottava.
You Are the Quarrylta lohkaistiin huimat neljä Top 10 -brittihittiä. First of the Gang to Dien b-puoli My Life Is a Succession of People Saying Goodbye on myös mainio biisi.
Olen aina unelmoinut Elton Johnin ja Morrisseyn yhteistyöstä. Sen tiellä lienee kuitenkin jonkinlaisia esteitä.
Listamenestys:
UK: #6
US: -
Tsekkaa myös: Irish Blood English Heart, Let Me Kiss You
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
40 | Franz Ferdinand – Michael (2004)
*Videolinkki poistettu*
Top 40 käynnistyy skottibändillä, joka teki sen virheen, että yritti muuttua trendibändistä vielä trendikkäämmäksi. Se ei koskaan onnistu. Varsinkaan, kun paras uusi biisi on Britney-cover. Siinä vaiheessa tiedetään, että metsään huristellaan. Joka tapauksessa, Alex Kapranos ja muut pojat olivat hetken se kovin juttu, mikä on huima saavutus sekin.
En ole milloinkaan pitänyt läpimurtohitti Take Me Outia Franz Ferdinandin parhaana sinkkuna. Heidän esikoiseltaankin löytyy neljä tai viisi vähintään yhtä hyvää rallia, kirkkaimpana jalokivenä Michael, joka alkaa suorastaan huumaavalla lainilla: ”This is where I'll be so heavenly/So come and dance with me Michael”. Kiirehtivä kertosäe pysyy kasassa kuin ihmeen kaupalla ja kitarariffi on aivan fantastinen.
Jokin sisälläni huokaisee pettymyksestä aina, kun dj valitsee tämän sijasta syyttä Take Me Outin.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
FI: #15
Tsekkaa myös: Do You Want to, The Fallen
Top 40 käynnistyy skottibändillä, joka teki sen virheen, että yritti muuttua trendibändistä vielä trendikkäämmäksi. Se ei koskaan onnistu. Varsinkaan, kun paras uusi biisi on Britney-cover. Siinä vaiheessa tiedetään, että metsään huristellaan. Joka tapauksessa, Alex Kapranos ja muut pojat olivat hetken se kovin juttu, mikä on huima saavutus sekin.
En ole milloinkaan pitänyt läpimurtohitti Take Me Outia Franz Ferdinandin parhaana sinkkuna. Heidän esikoiseltaankin löytyy neljä tai viisi vähintään yhtä hyvää rallia, kirkkaimpana jalokivenä Michael, joka alkaa suorastaan huumaavalla lainilla: ”This is where I'll be so heavenly/So come and dance with me Michael”. Kiirehtivä kertosäe pysyy kasassa kuin ihmeen kaupalla ja kitarariffi on aivan fantastinen.
Jokin sisälläni huokaisee pettymyksestä aina, kun dj valitsee tämän sijasta syyttä Take Me Outin.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
FI: #15
Tsekkaa myös: Do You Want to, The Fallen
lauantai 13. marraskuuta 2010
41 | Gnarls Barkley – Crazy (2006)
Video
Ah, Crazy. Mahtavan popvuoden 2006 eräänlainen outolintu. Biisi, joka kuulostaa aina ajattomalta. Biisi, joka teki Cee-Lo Greenistä kerralla tunnetumman kuin hänen kaikki soolosinglensä ja -albuminsa yhteensä. Biisi, jonka ansiosta Danger Mouse julistettiin neroksi.
Crazy oli hitti jo syntyessään, aivan kuten Cee-Lon tuorein menestys Fuck You. Maailmassa on vielä sen verran toimivia popkorvia, että tällaisilla kappaleilla ei yksinkertaisesti voi jäädä marginaaliin.
Yritin tätä listaa varten miettiä, miksi Crazy on niin hyvä biisi. En keksinyt vastausta. Kai se on yksinkertainen sävellys, sillä instrumentit kuulostavat hyvinkin päälleliimatuilta. Säkeistöjä tahdittaa perusbiitti ja jouset tupsahtavat jostain kertosäkeeseen, jonka herra Green laulaa falsetissa. Kolmen minuutin kohdalla on aika lopettaa. Mystisestä vetovoimasta kertoo sekin, että Crazy oli ehkä toinen biisi, jonka kirjoitin ylös listatessani näitä kappaleita.
Kaksikon St. Elsewhere -albumilla (2006) on kunnianhimoisempiakin tekeleitä, mutta parempia popsinkkuja? Ei missään nimessä.
Listamenestys:
UK: #1
US: #2
FI: #3
Tsekkaa myös: Smiley Faces, Gone Daddy Gone
Ah, Crazy. Mahtavan popvuoden 2006 eräänlainen outolintu. Biisi, joka kuulostaa aina ajattomalta. Biisi, joka teki Cee-Lo Greenistä kerralla tunnetumman kuin hänen kaikki soolosinglensä ja -albuminsa yhteensä. Biisi, jonka ansiosta Danger Mouse julistettiin neroksi.
Crazy oli hitti jo syntyessään, aivan kuten Cee-Lon tuorein menestys Fuck You. Maailmassa on vielä sen verran toimivia popkorvia, että tällaisilla kappaleilla ei yksinkertaisesti voi jäädä marginaaliin.
Yritin tätä listaa varten miettiä, miksi Crazy on niin hyvä biisi. En keksinyt vastausta. Kai se on yksinkertainen sävellys, sillä instrumentit kuulostavat hyvinkin päälleliimatuilta. Säkeistöjä tahdittaa perusbiitti ja jouset tupsahtavat jostain kertosäkeeseen, jonka herra Green laulaa falsetissa. Kolmen minuutin kohdalla on aika lopettaa. Mystisestä vetovoimasta kertoo sekin, että Crazy oli ehkä toinen biisi, jonka kirjoitin ylös listatessani näitä kappaleita.
Kaksikon St. Elsewhere -albumilla (2006) on kunnianhimoisempiakin tekeleitä, mutta parempia popsinkkuja? Ei missään nimessä.
Listamenestys:
UK: #1
US: #2
FI: #3
Tsekkaa myös: Smiley Faces, Gone Daddy Gone
perjantai 12. marraskuuta 2010
42 | Justin Timberlake feat. Clipse – Like I Love You (2002)
Video
Melkein aloin inhota Justinia Janet Jacksonin Super Bowl -esityksen jälkeen. Tapahtuma oli kaksipiippuinen: Justin oli selvästi mukana nostamassa Janetin profiilia, mutta tapa, miten mies sanoutui irti koko hommasta oli raukkamainen. Tuloksena Janetin Grammy-esiintyminen peruttiin, mutta Justin sai laulaa.
Sittemmin Timberlake-ihastukseni iski kahta kovemmin. Syynä oli tietenkin fantastinen FutureSex/LoveSounds -albumi (2006), joka on yksi kolmesta aika usein soittimessani pyörivästä Timbaland-lätystä. Kahden muunkin esittäjät ovat tällä listalla.
Valitsin sinkuista kuitenkin ensimmäisen soolojulkaisun Like I Love You. Siinä The Neptunesin rouhea, kitaravetoinen biitti funkrumpuineen kuljettaa vielä hyvin turmeltumattoman laulajan poikamaista esitystä. Kuulostaa siltä kuin hän olisi päässyt irti kahleista elämään unelmaansa. Toisen albumin SexyBackillä (2006) mentiin jo laskelmoidumpaan suuntaan.
Justified-esikoisellakin (2002) on siis huippuhetkensä. En ole koskaan erityisemmin pitänyt Rock Your Bodystä, Cry Me a River sen sijaan on sekin miehen uran parhaita sinkkuja.
Mies saisi julkaista jo kolmannen levynsä. Hyvää kannattaa odottaa, mutta tuskin sieltä sentään viiden vuoden veroista tavaraa on tulossa.
Listamenestys:
UK: #2
US: #11
Tsekkaa myös: My Love, What Goes Around...Comes Around
Melkein aloin inhota Justinia Janet Jacksonin Super Bowl -esityksen jälkeen. Tapahtuma oli kaksipiippuinen: Justin oli selvästi mukana nostamassa Janetin profiilia, mutta tapa, miten mies sanoutui irti koko hommasta oli raukkamainen. Tuloksena Janetin Grammy-esiintyminen peruttiin, mutta Justin sai laulaa.
Sittemmin Timberlake-ihastukseni iski kahta kovemmin. Syynä oli tietenkin fantastinen FutureSex/LoveSounds -albumi (2006), joka on yksi kolmesta aika usein soittimessani pyörivästä Timbaland-lätystä. Kahden muunkin esittäjät ovat tällä listalla.
Valitsin sinkuista kuitenkin ensimmäisen soolojulkaisun Like I Love You. Siinä The Neptunesin rouhea, kitaravetoinen biitti funkrumpuineen kuljettaa vielä hyvin turmeltumattoman laulajan poikamaista esitystä. Kuulostaa siltä kuin hän olisi päässyt irti kahleista elämään unelmaansa. Toisen albumin SexyBackillä (2006) mentiin jo laskelmoidumpaan suuntaan.
Justified-esikoisellakin (2002) on siis huippuhetkensä. En ole koskaan erityisemmin pitänyt Rock Your Bodystä, Cry Me a River sen sijaan on sekin miehen uran parhaita sinkkuja.
Mies saisi julkaista jo kolmannen levynsä. Hyvää kannattaa odottaa, mutta tuskin sieltä sentään viiden vuoden veroista tavaraa on tulossa.
Listamenestys:
UK: #2
US: #11
Tsekkaa myös: My Love, What Goes Around...Comes Around
torstai 11. marraskuuta 2010
43 | Wilma – Siskot (2000)
Video
Olisiko tässä rankingin yllättäjä? Expect the unexpected, sillä paras popmusiikki tuppaa usein jäämään radio- ja rockhittien varjoon.
Wilma saattoi olla aikoinaan parasta, mitä tapahtui suomalaiselle popmusiikille 90-luvulla AEUB eli Aikana Ennen Ultra Brata. Bändi jäikin rikollisen vähälle huomiolle. En itsekään ole kuullut kuin kaksi viimeistä albumia Suuri valkea (1996) ja Lovestore (2000), mutta oletan kahden muunkin levyn olevan hienoja. Pitäisi varmaan tsekata, löytyykö niitä kirjastoista. Levykaupoista ei taida, ainakaan silloin kun olen muistanut etsiä.
Siskot oli pienoinen Radiomafia-hitti. Biisin sanoitus muistuttaa pari vuotta aiemmin julkaistua UB:n Tyttöjen välisestä ystävyydestä -klassikkoa, mutta on kappaleena paljon rennompi ja pakottomampi. Sävellys tuo mieleen Maija Vilkkumaan Auringonpimennys -pikkuhitin, josta pidän yhä varsin paljon.
Jos saisin valita kenet tahansa duetoimaan kanssani, harkitsisin vakavasti Anna Kuoppamäkeä.
Listamenestys:
FI -
Tsekkaa myös: Suuri maailma, Se rakkaudesta
Olisiko tässä rankingin yllättäjä? Expect the unexpected, sillä paras popmusiikki tuppaa usein jäämään radio- ja rockhittien varjoon.
Wilma saattoi olla aikoinaan parasta, mitä tapahtui suomalaiselle popmusiikille 90-luvulla AEUB eli Aikana Ennen Ultra Brata. Bändi jäikin rikollisen vähälle huomiolle. En itsekään ole kuullut kuin kaksi viimeistä albumia Suuri valkea (1996) ja Lovestore (2000), mutta oletan kahden muunkin levyn olevan hienoja. Pitäisi varmaan tsekata, löytyykö niitä kirjastoista. Levykaupoista ei taida, ainakaan silloin kun olen muistanut etsiä.
Siskot oli pienoinen Radiomafia-hitti. Biisin sanoitus muistuttaa pari vuotta aiemmin julkaistua UB:n Tyttöjen välisestä ystävyydestä -klassikkoa, mutta on kappaleena paljon rennompi ja pakottomampi. Sävellys tuo mieleen Maija Vilkkumaan Auringonpimennys -pikkuhitin, josta pidän yhä varsin paljon.
Jos saisin valita kenet tahansa duetoimaan kanssani, harkitsisin vakavasti Anna Kuoppamäkeä.
Listamenestys:
FI -
Tsekkaa myös: Suuri maailma, Se rakkaudesta
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
44 | Pulp – Bad Cover Version (2001)
Video
Pulpin Common People (1995) lienee, jos ei kaikkien aikojen, niin ainakin 90-luvun paras popsingle, joten bändillä on paljon pelissä. Uuden vuosituhannen kärki muodostui luonnollisesti teräväksi mutta kapeaksi – pistihän Pulp pillit pussiin pian We Love Lifen (2001) jälkeen. Tuleva comeback pelottaa jo valmiiksi – miten se voisi olla soolo-Jarvisia parempi?
Bad Cover Versionissa viehättää ennen kaikkea sanoitus, joka kertoo siitä, kuinka eksän uusi suhde on vain huonompi versio edellisestä: ”If he looks nothing like me, I'm so happy for you/.../It's like a later 'Tom & Jerry' when the two of them could talk”. Ote on siis hyvinkin itsetietoinen. Ei sävellyskään juutu keskinkertaisuuden suohon. Ja video on huikea – kuka olisi uskonut, että maailmassa on töitä Craig David -lookalikelle!
Jotkut yrittävät kai saada Bad Cover Versionin brittilistan jouluykköseksi, osuvana vastalauseena X Factor -karaokeversioille. Saahan sitä yrittää.
Listamenestys:
UK: #27
US: -
Tsekkaa myös: The Trees, Sunrise
Pulpin Common People (1995) lienee, jos ei kaikkien aikojen, niin ainakin 90-luvun paras popsingle, joten bändillä on paljon pelissä. Uuden vuosituhannen kärki muodostui luonnollisesti teräväksi mutta kapeaksi – pistihän Pulp pillit pussiin pian We Love Lifen (2001) jälkeen. Tuleva comeback pelottaa jo valmiiksi – miten se voisi olla soolo-Jarvisia parempi?
Bad Cover Versionissa viehättää ennen kaikkea sanoitus, joka kertoo siitä, kuinka eksän uusi suhde on vain huonompi versio edellisestä: ”If he looks nothing like me, I'm so happy for you/.../It's like a later 'Tom & Jerry' when the two of them could talk”. Ote on siis hyvinkin itsetietoinen. Ei sävellyskään juutu keskinkertaisuuden suohon. Ja video on huikea – kuka olisi uskonut, että maailmassa on töitä Craig David -lookalikelle!
Jotkut yrittävät kai saada Bad Cover Versionin brittilistan jouluykköseksi, osuvana vastalauseena X Factor -karaokeversioille. Saahan sitä yrittää.
Listamenestys:
UK: #27
US: -
Tsekkaa myös: The Trees, Sunrise
tiistai 9. marraskuuta 2010
45 | Brandy – What About Us (2002)
Video
Drop It's Like It Hotin kohdalla mainitsin vuosikymmenen soundiltaan haastavimman menestyssinkun tulevan pian vastaan. Se on tässä. Kiitos kuuluu Rodney ”Darkchild” Jenkinsille.
What About Us lienee syntynyt samoissa sessioissa kuin Michael Jacksonin Invincible-albumin (2001) raidat Unbreakable, Heartbreaker ja Invincible. Brandyhän lauloi taustat Unbreakablella, mitä ei kyllä tietäisi, jos ei lukisi levyvihkosesta. On siis mahdollista, että What About Us kirjoitettiin Jacksonille.
What About Us on suorastaan lähes meloditonta epämusiikkia. Biitti kieppuu ja hyppii kuin rodeohärkä. Brandy ei niinkään laula vaan pikemminkin lausuu. Kaikesta huolimatta biisi on selkeä hitti ja näkisin sen eräänlaisena vuosituhannen vaihteen futuristisen kilkutus-r&b:n kliimaksina, josta alkoi The Neptunesin hallitseman minimalistisemman ja groovaavamman ilmaisun kultakausi.
Listamenestys:
UK: #4
US: #7
Tsekkaa myös: Full Moon, Afrodisiac
Drop It's Like It Hotin kohdalla mainitsin vuosikymmenen soundiltaan haastavimman menestyssinkun tulevan pian vastaan. Se on tässä. Kiitos kuuluu Rodney ”Darkchild” Jenkinsille.
What About Us lienee syntynyt samoissa sessioissa kuin Michael Jacksonin Invincible-albumin (2001) raidat Unbreakable, Heartbreaker ja Invincible. Brandyhän lauloi taustat Unbreakablella, mitä ei kyllä tietäisi, jos ei lukisi levyvihkosesta. On siis mahdollista, että What About Us kirjoitettiin Jacksonille.
What About Us on suorastaan lähes meloditonta epämusiikkia. Biitti kieppuu ja hyppii kuin rodeohärkä. Brandy ei niinkään laula vaan pikemminkin lausuu. Kaikesta huolimatta biisi on selkeä hitti ja näkisin sen eräänlaisena vuosituhannen vaihteen futuristisen kilkutus-r&b:n kliimaksina, josta alkoi The Neptunesin hallitseman minimalistisemman ja groovaavamman ilmaisun kultakausi.
Listamenestys:
UK: #4
US: #7
Tsekkaa myös: Full Moon, Afrodisiac
maanantai 8. marraskuuta 2010
46 | Take That – Rule the World (2007)
Video
Take Thatin paluun jälkeinen menestys on kummallisesti keskittynyt Brittein saarille. On suorastaan mystistä, että esimerkiksi Suomen myyntilistoilla yhtye kävi viimeksi kokoelmallaan vuonna 1996. Bändiä suosion polarisoituminen tuskin harmittaa, sillä albumeita ostetaan yhä kuin leipää. Ryhmän musiikkikin on ollut aivan ensiluokkaista poppia hieman aikuisempaan makuun. Trendiaallon harja soljuu kaukana, mutta laatu korkealla.
Korkealle kohoaa myös Rule the World, suorastaan coldplaymäisen määrätietoisesti. Gary Barlow on, paitsi maailman parhaita popbiisintekijöitä, niin aivan huippuhyvä laulaja. Jos pitäisi valita näistä sadasta biisistä mahdollisimman moneen ihmisryhmään tenhoava biisi, se voisi olla tämä. Rule the Worldissä on kaikki, muttei mitään liikaa. No, sokeria aika runsaasti. Biisi on hieman samantyyppinen kuin hetki sitten esitelty Incomplete.
2000-luvun hienoista sinkuista huolimatta paras Take That -albumi on silti yhä Everything Changes (1993).
Rule the World on muuten jo kymmenes vuonna 2007 julkaistu biisi tällä listalla. Tulossa on näillä näkymin enää yksi.
Listamenestys:
UK: #2
US: -
Tsekkaa myös: Patience, Greatest Day
Take Thatin paluun jälkeinen menestys on kummallisesti keskittynyt Brittein saarille. On suorastaan mystistä, että esimerkiksi Suomen myyntilistoilla yhtye kävi viimeksi kokoelmallaan vuonna 1996. Bändiä suosion polarisoituminen tuskin harmittaa, sillä albumeita ostetaan yhä kuin leipää. Ryhmän musiikkikin on ollut aivan ensiluokkaista poppia hieman aikuisempaan makuun. Trendiaallon harja soljuu kaukana, mutta laatu korkealla.
Korkealle kohoaa myös Rule the World, suorastaan coldplaymäisen määrätietoisesti. Gary Barlow on, paitsi maailman parhaita popbiisintekijöitä, niin aivan huippuhyvä laulaja. Jos pitäisi valita näistä sadasta biisistä mahdollisimman moneen ihmisryhmään tenhoava biisi, se voisi olla tämä. Rule the Worldissä on kaikki, muttei mitään liikaa. No, sokeria aika runsaasti. Biisi on hieman samantyyppinen kuin hetki sitten esitelty Incomplete.
2000-luvun hienoista sinkuista huolimatta paras Take That -albumi on silti yhä Everything Changes (1993).
Rule the World on muuten jo kymmenes vuonna 2007 julkaistu biisi tällä listalla. Tulossa on näillä näkymin enää yksi.
Listamenestys:
UK: #2
US: -
Tsekkaa myös: Patience, Greatest Day
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
47 | Liekki - Korppi (2003)
Spotify
En ollut ainoa, joka ihastui Liekkiin, koska Karkkiautomaatti-yhtyeen Suudelmilla-albumi (1998) on niin mahtava. Innostus kantoi epätasaisen, mutta parhaimmillaan huikean Magionkin (2001) yli. Onneksi kantoi, sillä Korppi (2003) on 2000-luvun hienoimpia albumeita.
Kuulin Korpin (siis biisin) ensimmäistä kertaa matkalla armeijan viikonloppuvapaalle. Oli kuulas keväinen ilta ja tippa tuli linssiin. Syitä taisi olla monia, mutta Korppi oli se laukaiseva voima. Olen siitä lähtien suhtautunut biisiin hyvin tunteellisesti. Kuuntelen kappaleen harvoin, mutta aina hartaudella.
Korpissa on selittämätöntä voimaa ja kauneutta, aivan kuten itse linnussakin. Sanoitus on perin kryptinen, mutta Liekillä laulu onkin aina ollut vain instrumentti muiden joukossa. Korppi olisi sykähdyttävä ilman ihmisääntäkin.
Tämä on listan ensimmäinen kappale, josta ei löytynyt videota. Spotify-linkki kelvannee.
Listamenestys:
FI: -
Tsekkaa myös: Aave, Pienokainen
En ollut ainoa, joka ihastui Liekkiin, koska Karkkiautomaatti-yhtyeen Suudelmilla-albumi (1998) on niin mahtava. Innostus kantoi epätasaisen, mutta parhaimmillaan huikean Magionkin (2001) yli. Onneksi kantoi, sillä Korppi (2003) on 2000-luvun hienoimpia albumeita.
Kuulin Korpin (siis biisin) ensimmäistä kertaa matkalla armeijan viikonloppuvapaalle. Oli kuulas keväinen ilta ja tippa tuli linssiin. Syitä taisi olla monia, mutta Korppi oli se laukaiseva voima. Olen siitä lähtien suhtautunut biisiin hyvin tunteellisesti. Kuuntelen kappaleen harvoin, mutta aina hartaudella.
Korpissa on selittämätöntä voimaa ja kauneutta, aivan kuten itse linnussakin. Sanoitus on perin kryptinen, mutta Liekillä laulu onkin aina ollut vain instrumentti muiden joukossa. Korppi olisi sykähdyttävä ilman ihmisääntäkin.
Tämä on listan ensimmäinen kappale, josta ei löytynyt videota. Spotify-linkki kelvannee.
Listamenestys:
FI: -
Tsekkaa myös: Aave, Pienokainen
lauantai 6. marraskuuta 2010
48 | Backstreet Boys - Incomplete (2005)
Video
Bäkkärit ovat niitä niin sanottuja luurankoja kaapissani. Viisikko (sittemmin nelikko) on aina ollut käsittämättömän hyvä laulamaan, mutta Incomplete on myös aivan järkyttävän hyvä biisi. Itse asiassa koko Never Gone -albumi tuntui tulevan ihan eri maailmasta kuin ryhmän aiemmat teinipopviritykset. Tai sitten oma makuni ehti muuttua matkan varrella.
Huvittaahan se hieman, että videossa farmi palaa, sataa lunta ja vettä ja myrskyää elämää suuremman biisin tahdissa, mutta sitähän pop on - elämää suurempia tunteita. Kertosäe paisuu jopa huomiota herättävän pitkäksi ja polveilevaksi. Hienoa!
Incompleten tuotti ja osin kirjoitti Dan Muckala, joka lupaavasta alusta huolimatta katosi biisinikkareiden kartalta pian tämän jälkeen.
Backstreet Boysin listaurassa on kaikkein kiinnostavinta se, ettei heillä ole ainuttakaan Hot 100 -listan ykköstä.
Listamenestys:
UK: #8
US: #13
FI: #14
Tsekkaa myös: Shape of My Heart, The Call
Bäkkärit ovat niitä niin sanottuja luurankoja kaapissani. Viisikko (sittemmin nelikko) on aina ollut käsittämättömän hyvä laulamaan, mutta Incomplete on myös aivan järkyttävän hyvä biisi. Itse asiassa koko Never Gone -albumi tuntui tulevan ihan eri maailmasta kuin ryhmän aiemmat teinipopviritykset. Tai sitten oma makuni ehti muuttua matkan varrella.
Huvittaahan se hieman, että videossa farmi palaa, sataa lunta ja vettä ja myrskyää elämää suuremman biisin tahdissa, mutta sitähän pop on - elämää suurempia tunteita. Kertosäe paisuu jopa huomiota herättävän pitkäksi ja polveilevaksi. Hienoa!
Incompleten tuotti ja osin kirjoitti Dan Muckala, joka lupaavasta alusta huolimatta katosi biisinikkareiden kartalta pian tämän jälkeen.
Backstreet Boysin listaurassa on kaikkein kiinnostavinta se, ettei heillä ole ainuttakaan Hot 100 -listan ykköstä.
Listamenestys:
UK: #8
US: #13
FI: #14
Tsekkaa myös: Shape of My Heart, The Call
perjantai 5. marraskuuta 2010
49 | Yeah Yeah Yeahs – Zero (2009)
Video
Ihan alkoi taas harmittaa Karen O:n ja kumppaneiden puolesta. En yksinkertaisesti voi käsittää, miksei Zerosta tullut listahittiä. Otankin sen tähän mukaan ihan kannustuksen vuoksi, en siksi että se olisi jotenkin merkittävästi Mapsia (2002) tai Gold Lionia (2006) parempi.
Zero alkaa Karen O:n rauhallisella laululla, mutta yltyy massiiviseksi elektrorocksinfoniaksi, jonka kitarariffi saisi koska tahansa tulla minun yhtyeeni albumille. Jos sellainen siis olisi. Jossain vaiheessa mukaan tulee tiukkaa industrial-sahausta ja viimeinen kertosäe kohoaa niin korkealle, että biisi on parempikin lopettaa koukuttavaan c-osaan hokemalla ”What's your name?”
Argh. Onpa maailma epäoikeudenmukainen. Ostakaa It's Blitz! (2009).
Listamenestys:
UK: #49
US: -
Tsekkaa myös: Maps, Gold Lion
Ihan alkoi taas harmittaa Karen O:n ja kumppaneiden puolesta. En yksinkertaisesti voi käsittää, miksei Zerosta tullut listahittiä. Otankin sen tähän mukaan ihan kannustuksen vuoksi, en siksi että se olisi jotenkin merkittävästi Mapsia (2002) tai Gold Lionia (2006) parempi.
Zero alkaa Karen O:n rauhallisella laululla, mutta yltyy massiiviseksi elektrorocksinfoniaksi, jonka kitarariffi saisi koska tahansa tulla minun yhtyeeni albumille. Jos sellainen siis olisi. Jossain vaiheessa mukaan tulee tiukkaa industrial-sahausta ja viimeinen kertosäe kohoaa niin korkealle, että biisi on parempikin lopettaa koukuttavaan c-osaan hokemalla ”What's your name?”
Argh. Onpa maailma epäoikeudenmukainen. Ostakaa It's Blitz! (2009).
Listamenestys:
UK: #49
US: -
Tsekkaa myös: Maps, Gold Lion
torstai 4. marraskuuta 2010
50 | Goldfrapp – A&E (2008)
Video
Tymäkkä elektropop vai maalaileva electronica, sitä Alison Goldfrapp ja Will Gregory eivät ole koskaan osanneet päättää. Niinpä he ovat tehneet molempia, mikä ei välttämättä ole ollut yhtyeen listamenestyksen kannalta paras ratkaisu, mutta ainakin taannut normaalia poptyrkkyä pidemmän uran.
Kaikki tarkasteltavaan ajanjaksoon mahtuneet neljä albumia ovat hyviä levyjä, mutta koulukunnat ovat jakautuneet: jos rakastat Felt Mountainia (2000) et todennäköisesti suuremmin ihastunut Black Cherryyn (2003). Vastaavasti jos koit, että Supernature (2005) kirkasti bändin soundin huippuunsa, petyit Seventh Treehen (2008).
Minä olen ollut skitsosti sekoitus molempia. Kuten sanoin, kaikki neljä albumia ovat hyviä, mutta jokainen potee lastentauteja.
Asiaan. A&E oli Seventh Treen kohottava ensimmäinen single. Pidin sitä talvella 2008 itsestäänselvästi vuoden parhaana kappaleena, eikä ennustus mennyt tätä rankingia silmäillessä pahasti pieleen. Vaikea sanoa, miksi A&E on niin hyvä, se vain on. Popballadi on vaikea taiteenlaji, mutta A&E suoriutuu erinomaisesti aivan kaikesta. Liitää kuin neitoperho - tai ehkä pikemminkin suruvaippa.
Goldfrapp tekee musiikkia vakavissaan. Siksi maalaileva pop pukee heitä kuitenkin elektrojumppaa paremmin. Ja ainahan voi turvautua remikseihin.
Listamenestys:
UK: #10
US: -
Tsekkaa myös: Utopia, Ooh La La
Tymäkkä elektropop vai maalaileva electronica, sitä Alison Goldfrapp ja Will Gregory eivät ole koskaan osanneet päättää. Niinpä he ovat tehneet molempia, mikä ei välttämättä ole ollut yhtyeen listamenestyksen kannalta paras ratkaisu, mutta ainakin taannut normaalia poptyrkkyä pidemmän uran.
Kaikki tarkasteltavaan ajanjaksoon mahtuneet neljä albumia ovat hyviä levyjä, mutta koulukunnat ovat jakautuneet: jos rakastat Felt Mountainia (2000) et todennäköisesti suuremmin ihastunut Black Cherryyn (2003). Vastaavasti jos koit, että Supernature (2005) kirkasti bändin soundin huippuunsa, petyit Seventh Treehen (2008).
Minä olen ollut skitsosti sekoitus molempia. Kuten sanoin, kaikki neljä albumia ovat hyviä, mutta jokainen potee lastentauteja.
Asiaan. A&E oli Seventh Treen kohottava ensimmäinen single. Pidin sitä talvella 2008 itsestäänselvästi vuoden parhaana kappaleena, eikä ennustus mennyt tätä rankingia silmäillessä pahasti pieleen. Vaikea sanoa, miksi A&E on niin hyvä, se vain on. Popballadi on vaikea taiteenlaji, mutta A&E suoriutuu erinomaisesti aivan kaikesta. Liitää kuin neitoperho - tai ehkä pikemminkin suruvaippa.
Goldfrapp tekee musiikkia vakavissaan. Siksi maalaileva pop pukee heitä kuitenkin elektrojumppaa paremmin. Ja ainahan voi turvautua remikseihin.
Listamenestys:
UK: #10
US: -
Tsekkaa myös: Utopia, Ooh La La
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
51 | Mansun – I Can Only Disappoint U (2000)
Video
Listan puoliväli saavutetaan tämän komean brittipoppiksen tahdissa. Mansun ei yhtyeenä merkitse minulle yhtään mitään verrattuna Bluriin, Suedeen tai Radioheadiin, mutta I Can Only Disappoint U paljon enemmän kuin mikään Blurin, Sueden tai Radioheadin 2000-luvun single. Voisi sanoa, että siihen kiteytyi erään 17-vuotiaan nuoren miehen elämäntilanne. Siihen, ja Coldplayn Parachutes-albumiin.
I Can Only Disappoint U:n melodiakulku on suorastaan jumalainen. Siitä huolimatta biisi vaikuttaa jääneen hieman kesken, sillä se ei oikeastaan kasva introaan suuremmaksi missään vaiheessa, mutta tunne ja henkilökohtaiset konnotaatiot ovat tässä yhteydessä paljon tärkeämpiä. ”You sing like Sinatra, always.”
Mansun hajosi levyttäessään flopannutta Kleptomania-albumia vuonna 2004.
Puolivälin krouvissa siis ollaan. Jatkosta voin paljastaa sen, että hittipopin osuus lisääntyy selvästi sijoihin 51-100 verrattuna, mutta mahtuu mukaan kenties yllättäviäkin valintoja.
Listamenestys:
UK: #8
US: -
Tsekkaa myös: Electric Man, Fool
Listan puoliväli saavutetaan tämän komean brittipoppiksen tahdissa. Mansun ei yhtyeenä merkitse minulle yhtään mitään verrattuna Bluriin, Suedeen tai Radioheadiin, mutta I Can Only Disappoint U paljon enemmän kuin mikään Blurin, Sueden tai Radioheadin 2000-luvun single. Voisi sanoa, että siihen kiteytyi erään 17-vuotiaan nuoren miehen elämäntilanne. Siihen, ja Coldplayn Parachutes-albumiin.
I Can Only Disappoint U:n melodiakulku on suorastaan jumalainen. Siitä huolimatta biisi vaikuttaa jääneen hieman kesken, sillä se ei oikeastaan kasva introaan suuremmaksi missään vaiheessa, mutta tunne ja henkilökohtaiset konnotaatiot ovat tässä yhteydessä paljon tärkeämpiä. ”You sing like Sinatra, always.”
Mansun hajosi levyttäessään flopannutta Kleptomania-albumia vuonna 2004.
Puolivälin krouvissa siis ollaan. Jatkosta voin paljastaa sen, että hittipopin osuus lisääntyy selvästi sijoihin 51-100 verrattuna, mutta mahtuu mukaan kenties yllättäviäkin valintoja.
Listamenestys:
UK: #8
US: -
Tsekkaa myös: Electric Man, Fool
tiistai 2. marraskuuta 2010
52 | Spoon – The Underdog (2007)
Video
Sitten onkin vuorossa yksi tuoreista suosikkiyhtyeistäni. Spoon edustaa sitä, mistä popmusiikissa on kyse: oman tiensä kulkemisesta ja hyvistä biiseistä. Olen diggaillut jenkkibändiä pari vuotta.
Spoonin albuminelikko Kill the Moonlight (2002), Gimme Fiction (2005), Ga Ga Ga Ga Ga (2007) sekä tänä vuonna ilmestynyt Transference on kokonaisuudessaan indiepoprockin juhlaa. Valitsin tähän listaukseen belleandsebastianmaisesti torvilla sekä tietenkin handclapseilla soinnutetun The Underdog -pophelmen.
Yhtyeen uran alkuajan albumeilla saattaa piillä vielä parempikin neronleimaus, sillä olen perehtynyt täysillä vasta mainittuun neljään albumiin. Spoonhan on pitkän linjan yhtye, levyttänyt vuodesta 1996.
Spoonin biiseissä ei ole koskaan mitään ylimäärästä. Jokainen sointu on tarkkaan mietitty. mutta bändi groovaa silti esimerkillisen vaivattomasti. Suosittelen.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: The Way We Get By, You Got Yr. Cherry Bomb
Sitten onkin vuorossa yksi tuoreista suosikkiyhtyeistäni. Spoon edustaa sitä, mistä popmusiikissa on kyse: oman tiensä kulkemisesta ja hyvistä biiseistä. Olen diggaillut jenkkibändiä pari vuotta.
Spoonin albuminelikko Kill the Moonlight (2002), Gimme Fiction (2005), Ga Ga Ga Ga Ga (2007) sekä tänä vuonna ilmestynyt Transference on kokonaisuudessaan indiepoprockin juhlaa. Valitsin tähän listaukseen belleandsebastianmaisesti torvilla sekä tietenkin handclapseilla soinnutetun The Underdog -pophelmen.
Yhtyeen uran alkuajan albumeilla saattaa piillä vielä parempikin neronleimaus, sillä olen perehtynyt täysillä vasta mainittuun neljään albumiin. Spoonhan on pitkän linjan yhtye, levyttänyt vuodesta 1996.
Spoonin biiseissä ei ole koskaan mitään ylimäärästä. Jokainen sointu on tarkkaan mietitty. mutta bändi groovaa silti esimerkillisen vaivattomasti. Suosittelen.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: The Way We Get By, You Got Yr. Cherry Bomb
maanantai 1. marraskuuta 2010
53 | Snoop Dogg feat. Pharrell – Drop It Like It's Hot (2004)
Video
The Neptunes -kaksikko sorvasi viime vuosikymmenellä toistakymmentä mahtavaa hittiä, joista osa tulee vastaan tässä laskennassa. Snoop Doggin kohdalla he vastasivat oikeastaan miehen kaikista singlemenestyksistä.
Aina yhtä hulvattoman laiskalta kuulostava Snoop oli elementissään tässä erittäin timmillä ja groovaavalla biisillä. Biitin perustana toimiva äänimaisema tehtiin osin ihmissuulla. Minimalistista, mutta huumaavaa. Mausteena kuullaan myös nerokkaita kasarisyntikoita.
Kaiken kaikkiaan biisi on lähtökohtaisesti epäkaupallinen, mutta ehkä juuri siksi se menestyikin niin hyvin. Vuosituhannen vaihde oli muutenkin varsin kiinnostavaa aikaa nimenomaan r&b- ja hip hop -hittien osalta. Pian esittelen ehkä koko aikakauden soundillisesti haastavimman menestyssinglen.
Drop It Like It's Hotista tuli Snoop Doggin mittavan uran ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa oma Hot 100 -listan ykköshitti. Vierailijana hän pääsi kärkeen viimeksi tänä kesänä Katy Perryn California Gurlsilla.
Listamenestys:
UK: #10
US: #1
FI: #13
Tsekkaa myös: Beautiful, Signs
The Neptunes -kaksikko sorvasi viime vuosikymmenellä toistakymmentä mahtavaa hittiä, joista osa tulee vastaan tässä laskennassa. Snoop Doggin kohdalla he vastasivat oikeastaan miehen kaikista singlemenestyksistä.
Aina yhtä hulvattoman laiskalta kuulostava Snoop oli elementissään tässä erittäin timmillä ja groovaavalla biisillä. Biitin perustana toimiva äänimaisema tehtiin osin ihmissuulla. Minimalistista, mutta huumaavaa. Mausteena kuullaan myös nerokkaita kasarisyntikoita.
Kaiken kaikkiaan biisi on lähtökohtaisesti epäkaupallinen, mutta ehkä juuri siksi se menestyikin niin hyvin. Vuosituhannen vaihde oli muutenkin varsin kiinnostavaa aikaa nimenomaan r&b- ja hip hop -hittien osalta. Pian esittelen ehkä koko aikakauden soundillisesti haastavimman menestyssinglen.
Drop It Like It's Hotista tuli Snoop Doggin mittavan uran ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa oma Hot 100 -listan ykköshitti. Vierailijana hän pääsi kärkeen viimeksi tänä kesänä Katy Perryn California Gurlsilla.
Listamenestys:
UK: #10
US: #1
FI: #13
Tsekkaa myös: Beautiful, Signs
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)