Video
Käsi ylös, jos tämä biisi a) oli sinulle kevään 2003 soundtrack, tai b) mielestäsi listan tähän asti ärsyttävin kappale. Nyt pitäisi aika monen käden olla ylhäällä.
Tanskalaiskaksikko Junior Senior sai lentävän lähdön uralleen tällä riemastuttavalla tanssipophitillä, mutta tupsahti maan pinnalle kun vitsi vanheni. Silti, Move Your Feet on suorastaan hurmaavan hyvä ja pikselivideo aivan yhtä mahtava.
Parasta biisissä on kuitenkin se, että kaikkien lainalaisuuksien vastaisesti se on kestänyt aikaa ja kulutusta käsittämättömän hyvin. Joku Eiffel 65:n Blue (1999) vanhentui soundiltaan nopeasti ja O-Zonen Dragostea din teistä (2004) tuli muuten vain ärsyttävä. Move Your Feet ei kulu. Ehkä sen vuoksi, että biisissä kaikki oli alun alkaenkin hyvin retroa.
Ohh yeah! Harmi, että duo hajosi vuonna 2008.
Listamenestys:
UK: #3
US: -
Tsekkaa myös: Rhythm Bandits, Can I Get Get Get
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
lauantai 30. lokakuuta 2010
55 | Interpol – Evil (2004)
Video
Interpolille tapahtui jotain mystistä Anticsin (2004) ja Our Love to Admiren (2007) välillä. Bändistä ei tullut huonoa, vaan pikemminkin tylsä. Ja se on lähes yhtä ikävää. Lisäksi parin vuoden tauon aikana tilalle tuli Editors.
Tietenkin omien maneereidensa toistaminen on aina vaarallista, samoin uusiutuminenkin. Epäonnistuminen sallittakoon, mutta en taida olla ainoa, jonka mielestä kaikki vuoden 2005 jälkeen ilmestyneet tai ilmestyvät Interpol-albumit ovat lähtökohtaisesti melko yhdentekeviä julkaisuja. En puhu nyt pahasti bändiin rakastuneen asiantuntijan suulla vaan ihan tavallisena indierockin ystävänä.
Interpol oli hetken liian hyvä ja rima asettui liian korkealle. Ovathan tämä Evil ja Slow Hands todellisia 2000-luvun rockin mestariteoksia – hittejä siksi, koska ovat niin hyviä biisejä. ”I spent a lifetime with no cellmate”, suorastaan viiltävän kaunis rivi ja kitara soi eteerisesti.
Interpol on pysynyt kuitenkin vielä sentään asiallisen hyvänä bändinä. Mieleeni tulee erinomaisen debyyttinsä jälkeen samaa mutta paljon huonommin tehnyt brittiläinen The Magic Numbers. Heidän toinen ja varsinkin kolmas albuminsa ovat suorastaan onnetonta samojen ideoiden kierrättämistä.
Listamenestys:
UK: #18
US: -
Tsekkaa myös: Obstacle 1, Slow Hands
Interpolille tapahtui jotain mystistä Anticsin (2004) ja Our Love to Admiren (2007) välillä. Bändistä ei tullut huonoa, vaan pikemminkin tylsä. Ja se on lähes yhtä ikävää. Lisäksi parin vuoden tauon aikana tilalle tuli Editors.
Tietenkin omien maneereidensa toistaminen on aina vaarallista, samoin uusiutuminenkin. Epäonnistuminen sallittakoon, mutta en taida olla ainoa, jonka mielestä kaikki vuoden 2005 jälkeen ilmestyneet tai ilmestyvät Interpol-albumit ovat lähtökohtaisesti melko yhdentekeviä julkaisuja. En puhu nyt pahasti bändiin rakastuneen asiantuntijan suulla vaan ihan tavallisena indierockin ystävänä.
Interpol oli hetken liian hyvä ja rima asettui liian korkealle. Ovathan tämä Evil ja Slow Hands todellisia 2000-luvun rockin mestariteoksia – hittejä siksi, koska ovat niin hyviä biisejä. ”I spent a lifetime with no cellmate”, suorastaan viiltävän kaunis rivi ja kitara soi eteerisesti.
Interpol on pysynyt kuitenkin vielä sentään asiallisen hyvänä bändinä. Mieleeni tulee erinomaisen debyyttinsä jälkeen samaa mutta paljon huonommin tehnyt brittiläinen The Magic Numbers. Heidän toinen ja varsinkin kolmas albuminsa ovat suorastaan onnetonta samojen ideoiden kierrättämistä.
Listamenestys:
UK: #18
US: -
Tsekkaa myös: Obstacle 1, Slow Hands
perjantai 29. lokakuuta 2010
56 | Eminem feat. Dido – Stan (2000)
Video
Eminemhän on kaikkien aikojen menestynein rapartisti. Pidän hänen musiikistaan todella paljon, vaikka albumikokonaisuuksissa on ollut petrattavaa sitten The Marshall Mathers LP:n, jolta Stankin löytyy.
Stanista riittäisi sanottavaa vaikka kuinka, jo senkin takia, että kirjoitin tästä aikoinaan kiitettäväksi arvioidun analyysin lukion englanninkurssille. Biisi kertoo tarinan häiriintyneestä fanista, joka menee niin pitkälle että ajaa itsensä ja raskaana olevan tyttöystävänsä sillalta alas. Tarina ei ole tosi, mutta Eminem esittää sen huimaavan vakuuttavasti, kuten kunnon tähden pitääkin.
Stanin koukuista vastaa Didon Thank Youta lainaava kertosäe. Tarina on aivan mahtava. Dramaattinen Eminem onkin yleensä parempi kuin huumori-Eminem.
Stan teki myös videolla esiintyneestä Didosta todellisen supertähden, joka tosin on sittemmin kahden hienosti menestyneen albumin jälkeen sössinyt uransa ihan itse. Kiinnostavasti Thank You nousi Hot 100 -listalla paljon korkeammalle kuin Stan, joka rajuutensa vuoksi ei saanut paljonkaan radiosoittoa. Euroopassahan Stan oli todellinen megahitti.
Listamenestys:
UK: #1
US: #51
FI: #1
Tsekkaa myös: Lose Yourself (Eminem), White Flag (Dido)
Eminemhän on kaikkien aikojen menestynein rapartisti. Pidän hänen musiikistaan todella paljon, vaikka albumikokonaisuuksissa on ollut petrattavaa sitten The Marshall Mathers LP:n, jolta Stankin löytyy.
Stanista riittäisi sanottavaa vaikka kuinka, jo senkin takia, että kirjoitin tästä aikoinaan kiitettäväksi arvioidun analyysin lukion englanninkurssille. Biisi kertoo tarinan häiriintyneestä fanista, joka menee niin pitkälle että ajaa itsensä ja raskaana olevan tyttöystävänsä sillalta alas. Tarina ei ole tosi, mutta Eminem esittää sen huimaavan vakuuttavasti, kuten kunnon tähden pitääkin.
Stanin koukuista vastaa Didon Thank Youta lainaava kertosäe. Tarina on aivan mahtava. Dramaattinen Eminem onkin yleensä parempi kuin huumori-Eminem.
Stan teki myös videolla esiintyneestä Didosta todellisen supertähden, joka tosin on sittemmin kahden hienosti menestyneen albumin jälkeen sössinyt uransa ihan itse. Kiinnostavasti Thank You nousi Hot 100 -listalla paljon korkeammalle kuin Stan, joka rajuutensa vuoksi ei saanut paljonkaan radiosoittoa. Euroopassahan Stan oli todellinen megahitti.
Listamenestys:
UK: #1
US: #51
FI: #1
Tsekkaa myös: Lose Yourself (Eminem), White Flag (Dido)
torstai 28. lokakuuta 2010
57 | Pink – U + Ur Hand (2006)
Video
U + Ur Hand on aivan täydellinen single, jonka menestystä tällä listalla himmentää typerän kirjoitusasun lisäksi se, että The Veronicasin 4Ever on käytännössä sama kappale. Siispä tämä sijoitus on oikeastaan jaettu.
Max Martin ja Lukasz Gottwald vastasivat kummastakin neronleimauksesta ja sävelkulku on siis erittäin tunnistettava. Pystynkin yleensä jo ensikuulemalta sanomaan, onko Max Martinilla näppinsä pelissä jossain kappaleessa.
Arvostan Pinkiä kovasti. Hän on planeettamme omaleimaisimpia poptähtiä, joka aloitti uransa L.A. Reidin r&b-tyrkkynä. Suosion myötä hän on löytänyt oman mukavuusalueensa ja pysyy sillä varioiden erinomaisesti omia vahvuuksiaan. Kaikki, mitä Pink esittää, kuulostaa aina vähintään hyvältä, yleensä erittäin hyvältä. Lisäksi hänellä on aina sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Esimerkiksi Britney Spears ja Christina Aguilera ottavat itsensä aivan liian vakavasti ja sama uhkaa saarnaavampaa Lady Gagaakin.
U + Ur Hand kertoo näpsäkän tarinan baari-illasta. Sisään pääsee jonottamatta, hyvältä näyttää peilissä, mutta kenenkään lähentelyille ei lämmetä. Tänään sulle riittää oma kätesi. ”We didn't get all dressed up just for you to see.”
Tiirailin Pinkin kesäisen Kaisaniemen-keikan satojen muiden tavoin portin ulkopuolelta. Harvoin olen niin hurmioitunut keikasta, jolla en ole.
Listamenestys:
UK: #10
US: #9
FI: #14
Tsekkaa myös: Don't Let Me Get Me, Who Knew
U + Ur Hand on aivan täydellinen single, jonka menestystä tällä listalla himmentää typerän kirjoitusasun lisäksi se, että The Veronicasin 4Ever on käytännössä sama kappale. Siispä tämä sijoitus on oikeastaan jaettu.
Max Martin ja Lukasz Gottwald vastasivat kummastakin neronleimauksesta ja sävelkulku on siis erittäin tunnistettava. Pystynkin yleensä jo ensikuulemalta sanomaan, onko Max Martinilla näppinsä pelissä jossain kappaleessa.
Arvostan Pinkiä kovasti. Hän on planeettamme omaleimaisimpia poptähtiä, joka aloitti uransa L.A. Reidin r&b-tyrkkynä. Suosion myötä hän on löytänyt oman mukavuusalueensa ja pysyy sillä varioiden erinomaisesti omia vahvuuksiaan. Kaikki, mitä Pink esittää, kuulostaa aina vähintään hyvältä, yleensä erittäin hyvältä. Lisäksi hänellä on aina sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Esimerkiksi Britney Spears ja Christina Aguilera ottavat itsensä aivan liian vakavasti ja sama uhkaa saarnaavampaa Lady Gagaakin.
U + Ur Hand kertoo näpsäkän tarinan baari-illasta. Sisään pääsee jonottamatta, hyvältä näyttää peilissä, mutta kenenkään lähentelyille ei lämmetä. Tänään sulle riittää oma kätesi. ”We didn't get all dressed up just for you to see.”
Tiirailin Pinkin kesäisen Kaisaniemen-keikan satojen muiden tavoin portin ulkopuolelta. Harvoin olen niin hurmioitunut keikasta, jolla en ole.
Listamenestys:
UK: #10
US: #9
FI: #14
Tsekkaa myös: Don't Let Me Get Me, Who Knew
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
58 | Hard-Fi – Cash Machine (2005)
Video
Eräs täysin suotta yhden (debyytti)albumin ihmeeksi jäänyt yhtye on stainesiläinen Hard-Fi. Toki heidän pitää iloita siitäkin menestyksestä – kaikille ei tarjota edes yhden hitin mittaista suosiota. Toisen albuminsa aikoihin bändi oli median mielestä jo menneen talven lumia, eikä se aivan yhtä hyvältä kuulostanutkaan. Kolmas on tuloillaan pikapuoliin.
Mainitulta multiplatina-albumilta Stars of CCTV (2005) lohkaistiin useita hienoja singlejä ja itse lättykin kestää vertailun ainakin vuoden muiden julkaisujen kanssa. Laulaja Richard Archerin äänestä joko tykkää tai ei. Minä pidän siitä melko paljonkin.
Stars of CCTV:n biiseillä juhlitaan, jonotetaan pankkiautomaatille, rakastutaan ja erotaan. Kuvailin sitä aiemmin työväenluokan albumiksi ja sellainen se tosiaan on.
Cash Machine ei ole albumin ytimekkäin eikä menevin biisi, mutta kenties kaikkein ehyin kokonaisuus. Biisi kertoo siitä, millaista on elää kädestä suuhun. Tyttöystäväkin odottaa lasta: ”I can't afford to be a daddy so I leave tonight.” Riipaisevaa.
Cash Machine on ”album seller”, sinkku, jonka myötä yleisö tajuaa yhtyeen tai artistin olevan albumin hankkimisen arvoinen.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
Tsekkaa myös: Hard to Beat, Suburban Knights
Eräs täysin suotta yhden (debyytti)albumin ihmeeksi jäänyt yhtye on stainesiläinen Hard-Fi. Toki heidän pitää iloita siitäkin menestyksestä – kaikille ei tarjota edes yhden hitin mittaista suosiota. Toisen albuminsa aikoihin bändi oli median mielestä jo menneen talven lumia, eikä se aivan yhtä hyvältä kuulostanutkaan. Kolmas on tuloillaan pikapuoliin.
Mainitulta multiplatina-albumilta Stars of CCTV (2005) lohkaistiin useita hienoja singlejä ja itse lättykin kestää vertailun ainakin vuoden muiden julkaisujen kanssa. Laulaja Richard Archerin äänestä joko tykkää tai ei. Minä pidän siitä melko paljonkin.
Stars of CCTV:n biiseillä juhlitaan, jonotetaan pankkiautomaatille, rakastutaan ja erotaan. Kuvailin sitä aiemmin työväenluokan albumiksi ja sellainen se tosiaan on.
Cash Machine ei ole albumin ytimekkäin eikä menevin biisi, mutta kenties kaikkein ehyin kokonaisuus. Biisi kertoo siitä, millaista on elää kädestä suuhun. Tyttöystäväkin odottaa lasta: ”I can't afford to be a daddy so I leave tonight.” Riipaisevaa.
Cash Machine on ”album seller”, sinkku, jonka myötä yleisö tajuaa yhtyeen tai artistin olevan albumin hankkimisen arvoinen.
Listamenestys:
UK: #14
US: -
Tsekkaa myös: Hard to Beat, Suburban Knights
tiistai 26. lokakuuta 2010
59 | Ladytron – Destroy Everything You Touch (2005)
Video
Myönnän heikkona hetkenä samaistuvani tähän biisiin. Joskus näet tuntuu siltä, että kaikki mihin innostuneesti tarttuu osoittautuu virheliikkeeksi – etenkin ihmissuhteissa. Mutta ilman takaiskuja mikään hyvä ei tuntuisi miltään.
Ladytron on hieno bändi, varsinkin sinkkujen osalta. Seventeen (2002) on legendaarisine ”They only want you when you're 17/When you're 21 you're no fun” -toisteluineen ihan yhtä mahtava biisi, mutta jostain syystä Destroy Everything You Touch tuntuu juuri nyt oikealta valinnalta tälle listalle. Raatelevan samaistuttavan sanoituksen lisäksi elektropoppiksen sävellys on määrätietoisen yksinkertainen ja siinä kuljetetaan kahta vuorottelevaa kertosäettä – ratkaisu, jota soisi käytettävän enemmänkin.
Teknisesti kaikki on siis kunnossa ihan tämän rankingin kärkeen asti. Jokin tässä silti mättää – onko se ehkä liiallinen viileys vai mikä. Biisi ei suoranaisesti pakota kuuntelijaa hihkumaan innosta. Sama pätee Seventeeniin. Sen seurauksena Ladytron-albumi on vielä hankkimatta.
Listojakin tarkastelemalla huomaa, että Ladytronilla eivät aivan kaikki nuolet ole vielä osuneet maaliin. Heillä on tasainen brittilistarekisteri: viisi Top 75 -merkintää, mutta ei ainuttakaan Top 40 -sinkkua. Tämä on heidän toistaiseksi suurin hittinsä.
Listamenestys:
UK: #42
US: -
Tsekkaa myös: Playgirl, Seventeen
Myönnän heikkona hetkenä samaistuvani tähän biisiin. Joskus näet tuntuu siltä, että kaikki mihin innostuneesti tarttuu osoittautuu virheliikkeeksi – etenkin ihmissuhteissa. Mutta ilman takaiskuja mikään hyvä ei tuntuisi miltään.
Ladytron on hieno bändi, varsinkin sinkkujen osalta. Seventeen (2002) on legendaarisine ”They only want you when you're 17/When you're 21 you're no fun” -toisteluineen ihan yhtä mahtava biisi, mutta jostain syystä Destroy Everything You Touch tuntuu juuri nyt oikealta valinnalta tälle listalle. Raatelevan samaistuttavan sanoituksen lisäksi elektropoppiksen sävellys on määrätietoisen yksinkertainen ja siinä kuljetetaan kahta vuorottelevaa kertosäettä – ratkaisu, jota soisi käytettävän enemmänkin.
Teknisesti kaikki on siis kunnossa ihan tämän rankingin kärkeen asti. Jokin tässä silti mättää – onko se ehkä liiallinen viileys vai mikä. Biisi ei suoranaisesti pakota kuuntelijaa hihkumaan innosta. Sama pätee Seventeeniin. Sen seurauksena Ladytron-albumi on vielä hankkimatta.
Listojakin tarkastelemalla huomaa, että Ladytronilla eivät aivan kaikki nuolet ole vielä osuneet maaliin. Heillä on tasainen brittilistarekisteri: viisi Top 75 -merkintää, mutta ei ainuttakaan Top 40 -sinkkua. Tämä on heidän toistaiseksi suurin hittinsä.
Listamenestys:
UK: #42
US: -
Tsekkaa myös: Playgirl, Seventeen
maanantai 25. lokakuuta 2010
60 | Arctic Monkeys – I Bet You Look Good on the Dancefloor (2005)
Video
Arctic Monkeysin Alex Turner lienee lahjakkaimpia viime vuosikymmenen loppupuolella maineeseen nousseita lauluntekijöitä. Pophittien osalta kliimaksi taisi osua jo tähän ensisingleen, mutta albumikokonaisuuksista pidän parhaana viime vuonna ilmestynyttä kolmatta Humbug-albumia. Myös The Last Shadow Puppets -projekti ilahdutti.
I Bet You Look on the Dancefloor on aivan mahtava discohitti, joka sopii tunnelman nostattajaksi ihan missä tahansa tilanteessa. Vaikea tästä on mitään sen syvällisempää sanoa – eikä tarvitsekaan. Se on kuitenkin eräs niistä biiseistä, jotka vuosikymmeneltä takuulla muistetaan vielä pitkän ajan kuluttua. Pari vuotta myöhemmin The Wombats vetosi samoihin indierockhermoihin Let's Dance to Joy Divisionilla.
Dancefloorista kasvoi varsinainen ilmiö: se debytoi brittilistan kärjessä ja emoalbumista Whatever People Say I Am, That's What I'm Not (2006) tuli maassa julkaisuviikollaan eniten myyty esikoisalbumi. Jälleen yksi kapulaennätys – on niin vaikeaa kirjoittaa näitä auki suomeksi. Muutenkaan poplistoista kirjoittaminen ei ole mitään kielen juhlaa.
Listamenestys:
UK: #1
US: -
Tsekkaa myös: Fake Tales of San Francisco, Crying Lightning
Arctic Monkeysin Alex Turner lienee lahjakkaimpia viime vuosikymmenen loppupuolella maineeseen nousseita lauluntekijöitä. Pophittien osalta kliimaksi taisi osua jo tähän ensisingleen, mutta albumikokonaisuuksista pidän parhaana viime vuonna ilmestynyttä kolmatta Humbug-albumia. Myös The Last Shadow Puppets -projekti ilahdutti.
I Bet You Look on the Dancefloor on aivan mahtava discohitti, joka sopii tunnelman nostattajaksi ihan missä tahansa tilanteessa. Vaikea tästä on mitään sen syvällisempää sanoa – eikä tarvitsekaan. Se on kuitenkin eräs niistä biiseistä, jotka vuosikymmeneltä takuulla muistetaan vielä pitkän ajan kuluttua. Pari vuotta myöhemmin The Wombats vetosi samoihin indierockhermoihin Let's Dance to Joy Divisionilla.
Dancefloorista kasvoi varsinainen ilmiö: se debytoi brittilistan kärjessä ja emoalbumista Whatever People Say I Am, That's What I'm Not (2006) tuli maassa julkaisuviikollaan eniten myyty esikoisalbumi. Jälleen yksi kapulaennätys – on niin vaikeaa kirjoittaa näitä auki suomeksi. Muutenkaan poplistoista kirjoittaminen ei ole mitään kielen juhlaa.
Listamenestys:
UK: #1
US: -
Tsekkaa myös: Fake Tales of San Francisco, Crying Lightning
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
61 | Robbie Williams – Come Undone (2002)
Video
Parhaat biisit eivät välttämättä ole niitä suurimpia hittejä. Robbie Williamsin kirkkaimmat tähtihetket ovat 90-luvulta, mutta kyllä diggailun aiheita sattui viime vuosikymmenellekin. Escapology-albumin (2002) valokeilassa keinui Feel, mutta Come Undone on mielestäni selvästi parempi kappale.
Etenkin sanoitus on aivan Williamsin uran parhaita. Se kuvaa rocktähden elämää näppärin sanakääntein: ”So write another ballad/Mix it on a Wednesday/Sell it on a Thursday/Buy a yacht by Saturday/Do another interview/Sing a bunch of lies/Tell about celebrities that I despise.” Biisissä on tulkittavissa myös viittauksia Williamsin kokaiiniriippuvuuteen.
Come Undone on voimakas ja mukaansatempaava kappale, josta tuskin olisi tullut hittiä jonkun muun esittämänä. Itse asiassa sitä on vaikea kuvitella kenenkään muun laulamaksi. Williams on planeettamme parhaita poptähtiä. Sen hetken, kun häntä katsoo tai kuuntelee on valmis uskomaan joka sanan ja jokainen sävel kuulostaa merkitykselliseltä, vaikka kyseessä olisikin vain tuiki tavallinen poplaulu.
Listamenestys:
UK: #4
US: -
Tsekkaa myös: Supreme, She's Madonna
Parhaat biisit eivät välttämättä ole niitä suurimpia hittejä. Robbie Williamsin kirkkaimmat tähtihetket ovat 90-luvulta, mutta kyllä diggailun aiheita sattui viime vuosikymmenellekin. Escapology-albumin (2002) valokeilassa keinui Feel, mutta Come Undone on mielestäni selvästi parempi kappale.
Etenkin sanoitus on aivan Williamsin uran parhaita. Se kuvaa rocktähden elämää näppärin sanakääntein: ”So write another ballad/Mix it on a Wednesday/Sell it on a Thursday/Buy a yacht by Saturday/Do another interview/Sing a bunch of lies/Tell about celebrities that I despise.” Biisissä on tulkittavissa myös viittauksia Williamsin kokaiiniriippuvuuteen.
Come Undone on voimakas ja mukaansatempaava kappale, josta tuskin olisi tullut hittiä jonkun muun esittämänä. Itse asiassa sitä on vaikea kuvitella kenenkään muun laulamaksi. Williams on planeettamme parhaita poptähtiä. Sen hetken, kun häntä katsoo tai kuuntelee on valmis uskomaan joka sanan ja jokainen sävel kuulostaa merkitykselliseltä, vaikka kyseessä olisikin vain tuiki tavallinen poplaulu.
Listamenestys:
UK: #4
US: -
Tsekkaa myös: Supreme, She's Madonna
lauantai 23. lokakuuta 2010
62 | The Cardigans – You're the Storm (2003)
Video
Ihanaisen Nina Perssonin luotsaaman The Cardigansin You're the Storm voitti epävirallisen 2000-luvun parhaan kitarasoolon palkinnon. Maagiset parikymmentä sekuntia (videossa 3:03-3:22) eivät ole mitään Joe Satriani -tiluttelua vaan tyrmäävän kaunista, liihottelevaa kantrikitarointia.
Hieno on myös emoalbumi Long Gone Before Daylight, joka pisti aikoinaan miettimään, mihin The Cardigansia tarvittiin ennen sitä. Ilman ysärimenestystä albumia ei olisi tietenkään ikinä syntynyt, mutta musiikillisesti se on niin monta kilometriä edellä muita The Cardigans -lättyjä, että hirvittää. Toki bändillä on hyviä yksittäisiä biisejä pitkin matkaa.
”If you want me I'm your country/If you win me I'm forever”. En tiedä mitä tarkoittaa, mutta kuulostaa mahtavalta.
Nina Persson pohjusti kantriin kumartavaa suuntausta jo A Camp -sooloprojektinsa kelvollisella esikoisella vuonna 2001.
Listamenestys:
UK: #74
US: -
Tsekkaa myös: For What It's Worth; I Need Some Fine Wine and You, You Need to Be Nicer
Ihanaisen Nina Perssonin luotsaaman The Cardigansin You're the Storm voitti epävirallisen 2000-luvun parhaan kitarasoolon palkinnon. Maagiset parikymmentä sekuntia (videossa 3:03-3:22) eivät ole mitään Joe Satriani -tiluttelua vaan tyrmäävän kaunista, liihottelevaa kantrikitarointia.
Hieno on myös emoalbumi Long Gone Before Daylight, joka pisti aikoinaan miettimään, mihin The Cardigansia tarvittiin ennen sitä. Ilman ysärimenestystä albumia ei olisi tietenkään ikinä syntynyt, mutta musiikillisesti se on niin monta kilometriä edellä muita The Cardigans -lättyjä, että hirvittää. Toki bändillä on hyviä yksittäisiä biisejä pitkin matkaa.
”If you want me I'm your country/If you win me I'm forever”. En tiedä mitä tarkoittaa, mutta kuulostaa mahtavalta.
Nina Persson pohjusti kantriin kumartavaa suuntausta jo A Camp -sooloprojektinsa kelvollisella esikoisella vuonna 2001.
Listamenestys:
UK: #74
US: -
Tsekkaa myös: For What It's Worth; I Need Some Fine Wine and You, You Need to Be Nicer
perjantai 22. lokakuuta 2010
63 | Kanye West – Heartless (2008)
Video
Jatketaan diivojen kanssa. Kanye West on miespuolinen, mutta vähintään saman tason oikuttelija kuin Carey. Miehen tempaukset osuvat usein julkisiin tilaisuuksin, kuten MTV:n palkintobileisiin. West ja MTV vaikuttavat elävän symbioosissa.
Oikuistaan huolimatta West on loistava artisti. Olen pitänyt hänen musiikistaan aina vierailusta Twistan Slow Jamz -hitillä lähtien. Miehen esikoinen The College Dropout (2004) lukeutuu vuosikymmenen parhaimpiin rapalbumeihin.
Tälle listalle valikoitui kuitenkin hitti, jolla West laulaa. Heartless oli elektronisen 808s & Heartbreak -albumin suurin menestys, joka keinuu vallan tuhdisti ja komeasti. Tekstissä mies syyllistää naista erosta (”How could you be so Dr. Evil?”) ja samalla haikailee häntä takaisin, mutta tietenkin syytä on katsoa peiliinkin: ”I did some things but that's the old me.” Niin varmaan. Ei siis mitään kuolematonta proosaa edes Kanye Westin kynästä, mutta toimii tässä kontekstissa tulkintansa ansiosta.
Normaalisti en pidä auto-tunesta, ainakaan silloin, kun sitä tarjotaan liikaa. Heartlessissä se ei kuitenkaan haittaa vaan vahvistaa Westin suoritusta. Hänen kannattaisi kuitenkin pysyä puhelaulamisen parissa.
Pehmorockyhtye The Fray levytti biisistä muodollisesti pätevän version vuotta myöhemmin.
Listamenestys:
UK: #10
US: #2
Tsekkaa myös: Jesus Walks, Touch the Sky
Jatketaan diivojen kanssa. Kanye West on miespuolinen, mutta vähintään saman tason oikuttelija kuin Carey. Miehen tempaukset osuvat usein julkisiin tilaisuuksin, kuten MTV:n palkintobileisiin. West ja MTV vaikuttavat elävän symbioosissa.
Oikuistaan huolimatta West on loistava artisti. Olen pitänyt hänen musiikistaan aina vierailusta Twistan Slow Jamz -hitillä lähtien. Miehen esikoinen The College Dropout (2004) lukeutuu vuosikymmenen parhaimpiin rapalbumeihin.
Tälle listalle valikoitui kuitenkin hitti, jolla West laulaa. Heartless oli elektronisen 808s & Heartbreak -albumin suurin menestys, joka keinuu vallan tuhdisti ja komeasti. Tekstissä mies syyllistää naista erosta (”How could you be so Dr. Evil?”) ja samalla haikailee häntä takaisin, mutta tietenkin syytä on katsoa peiliinkin: ”I did some things but that's the old me.” Niin varmaan. Ei siis mitään kuolematonta proosaa edes Kanye Westin kynästä, mutta toimii tässä kontekstissa tulkintansa ansiosta.
Normaalisti en pidä auto-tunesta, ainakaan silloin, kun sitä tarjotaan liikaa. Heartlessissä se ei kuitenkaan haittaa vaan vahvistaa Westin suoritusta. Hänen kannattaisi kuitenkin pysyä puhelaulamisen parissa.
Pehmorockyhtye The Fray levytti biisistä muodollisesti pätevän version vuotta myöhemmin.
Listamenestys:
UK: #10
US: #2
Tsekkaa myös: Jesus Walks, Touch the Sky
torstai 21. lokakuuta 2010
64 | Mariah Carey – We Belong Together (2005)
Video
Popfanilla ei pitäisi lymytä kaapissaan ainuttakaan luurankoa. Ei ollut siis mitään vaikeuksia sisällyttää listalle tätäkään muotovaliota. Sitä paitsi parhaimmillaan Mariah Careyn hitit ovat mainioita.
Muotovalio onkin avainsana: Carey on teknisesti aivan mahtava laulaja, mutta ulkomuoto menee sisällön edelle turhan usein. Hänen 2000-lukunsa oli melkoista vuoristorataa kaameasta Glitter-soundtrackista (2001) jättimenestykseen The Emancipation of Mimi (2005), jolta lohkaistiin tämän kaikkien aikojen kovimpia radiosoittolukemia Yhdysvalloissa mittauttanut balladi. Mimin jälkeen alkoi taas alamäki, jota yritetään loiventaa julkaisemalla tuikiturha joululevy.
We Belong Together on simppeli r&b-balladi, jonka hienoin kohta on, kun Carey lainaa Bobby Womackia ja Babyfacea kertoen samalla tarinaa omista tuntemuksistaan: "Bobby Womack's on the radio/ Singing to me, 'If you think you're lonely now'...So I turn the dial, trying to catch a break/ And then I hear Babyface/ 'I only think of you'”. Biisissä pilkahtaa häivähdys diivan naamion taakse piilotetusta inhimillisyydestä.
Kertoo mistä kertoo, mutta Suomi taisi olla ainoa Euroopan maa, jossa tämä biisi ei noussut listoille. Yhdysvaltojen Hot 100 -listalta kertyi 14 ykkösviikkoa.
Listamenestys:
UK: #2
US: #1
Tsekkaa myös: It's Like That, Get Your Number
Popfanilla ei pitäisi lymytä kaapissaan ainuttakaan luurankoa. Ei ollut siis mitään vaikeuksia sisällyttää listalle tätäkään muotovaliota. Sitä paitsi parhaimmillaan Mariah Careyn hitit ovat mainioita.
Muotovalio onkin avainsana: Carey on teknisesti aivan mahtava laulaja, mutta ulkomuoto menee sisällön edelle turhan usein. Hänen 2000-lukunsa oli melkoista vuoristorataa kaameasta Glitter-soundtrackista (2001) jättimenestykseen The Emancipation of Mimi (2005), jolta lohkaistiin tämän kaikkien aikojen kovimpia radiosoittolukemia Yhdysvalloissa mittauttanut balladi. Mimin jälkeen alkoi taas alamäki, jota yritetään loiventaa julkaisemalla tuikiturha joululevy.
We Belong Together on simppeli r&b-balladi, jonka hienoin kohta on, kun Carey lainaa Bobby Womackia ja Babyfacea kertoen samalla tarinaa omista tuntemuksistaan: "Bobby Womack's on the radio/ Singing to me, 'If you think you're lonely now'...So I turn the dial, trying to catch a break/ And then I hear Babyface/ 'I only think of you'”. Biisissä pilkahtaa häivähdys diivan naamion taakse piilotetusta inhimillisyydestä.
Kertoo mistä kertoo, mutta Suomi taisi olla ainoa Euroopan maa, jossa tämä biisi ei noussut listoille. Yhdysvaltojen Hot 100 -listalta kertyi 14 ykkösviikkoa.
Listamenestys:
UK: #2
US: #1
Tsekkaa myös: It's Like That, Get Your Number
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
65 | The White Stripes – Fell in Love with a Girl (2001)
Video
Mietin mikä valinnoistani voisi olla lukijoiden (niiden kymmenien) silmissä kaikkein kyseenalaisin esittäjän muuhun tuotantoon verrattuna, ja vahva ehdokas sellaiseksi on Jack ja Meg Whitea edustava pariminuuttinen.
Oma The White Stripes -suosikkialbumini on aina ja ikuisesti White Blood Cells (2001), joka toimi siltana yhtyeen alkuaikojen ja megasuosion välillä. Fell in Love with a Girlin pisteitä kasvatti myös Joss Stonen mainio tulkinta vuodelta 2003.
Mahtavan legovideon saaneen biisin energialataukseen verrattuna joku Seven Nation Army (2003) on pikemminkin sovinnaisen hyvä kappale. Pidän The White Stripesin tuotannossa enemmän Fell in Love with a Girlin kaltaisista spontaanin riemukkaista hetkistä. Spontaanius, sitä poppiin ja muihinkin tyyleihin tarvittaisiin enemmän. Sittemmin Jack Whiten touhut ovat tosin menneet spontaaniuden sijaan hieman roiskimiseksi.
Koska tämä lista on ensisijaisesti katsaus pophitteihin, rannalle jäi lukuisia erinomaista rockia julkaisseita yhtyeitä kuten The Hives ja The Raveonettes. The White Stripes oli kuitenkin viime vuosikymmenellä niin merkittävä yhtye, etten harkinnutkaan sen sivuuttamista pelkästään genren varjolla.
Listamenestys:
UK: #21
US: -
Tsekkaa myös: Seven Nation Army, Steady as She Goes (The Raconteurs)
Mietin mikä valinnoistani voisi olla lukijoiden (niiden kymmenien) silmissä kaikkein kyseenalaisin esittäjän muuhun tuotantoon verrattuna, ja vahva ehdokas sellaiseksi on Jack ja Meg Whitea edustava pariminuuttinen.
Oma The White Stripes -suosikkialbumini on aina ja ikuisesti White Blood Cells (2001), joka toimi siltana yhtyeen alkuaikojen ja megasuosion välillä. Fell in Love with a Girlin pisteitä kasvatti myös Joss Stonen mainio tulkinta vuodelta 2003.
Mahtavan legovideon saaneen biisin energialataukseen verrattuna joku Seven Nation Army (2003) on pikemminkin sovinnaisen hyvä kappale. Pidän The White Stripesin tuotannossa enemmän Fell in Love with a Girlin kaltaisista spontaanin riemukkaista hetkistä. Spontaanius, sitä poppiin ja muihinkin tyyleihin tarvittaisiin enemmän. Sittemmin Jack Whiten touhut ovat tosin menneet spontaaniuden sijaan hieman roiskimiseksi.
Koska tämä lista on ensisijaisesti katsaus pophitteihin, rannalle jäi lukuisia erinomaista rockia julkaisseita yhtyeitä kuten The Hives ja The Raveonettes. The White Stripes oli kuitenkin viime vuosikymmenellä niin merkittävä yhtye, etten harkinnutkaan sen sivuuttamista pelkästään genren varjolla.
Listamenestys:
UK: #21
US: -
Tsekkaa myös: Seven Nation Army, Steady as She Goes (The Raconteurs)
tiistai 19. lokakuuta 2010
66 | Queens of the Stone Age – No One Knows (2002)
Video
Varsinaista rockia ei löydy listalta ihan tulvaksi asti, mutta mahtuu joukkoon muutama erityisen hyvä rocksingle, kuten Queens of the Stone Agen No One Knows.
Kitaran suuresta roolista huolimatta No One Knows onkin ihan silkka pophitti, mutta kitarointi ei tässä tapauksessa lainkaan haittaa, pikemminkin luo oman pikantin lisänsä – etenkin tässä listakontekstissa.
No One Knowsin salaisuus on mahtava rytmi sekä ennen kaikkea ytimekkyys. Sanoitus on aivan toissijainen, kuten railakkaassa rockissa yleensäkin. Joskus mietin, että miksi rockkriitikot valittavat poptähtien ”I miss you like the deserts miss the rain” -tyylisistä latteuksista kun omat parhaat voimat lataavat mestariteokseensa ”I journey through the desert of the mind/With no hope I found low”. Eli tärkeää ei ole mitä sanoo, vaan miten sen esittää.
Emoalbumi Songs for the Deaf (2002) on kokonaisuutenakin bändin ylivoimaisesti helpoin ja paras lätty. No One Knowsin lisäksi esimerkiksi Go with the Flow sekä Gonna Leave You saavat kenen tahansa sydämen sykkimään.
Listamenestys:
UK: #15
US: #51
Tsekkaa myös: Go with the Flow, Little Sister
Varsinaista rockia ei löydy listalta ihan tulvaksi asti, mutta mahtuu joukkoon muutama erityisen hyvä rocksingle, kuten Queens of the Stone Agen No One Knows.
Kitaran suuresta roolista huolimatta No One Knows onkin ihan silkka pophitti, mutta kitarointi ei tässä tapauksessa lainkaan haittaa, pikemminkin luo oman pikantin lisänsä – etenkin tässä listakontekstissa.
No One Knowsin salaisuus on mahtava rytmi sekä ennen kaikkea ytimekkyys. Sanoitus on aivan toissijainen, kuten railakkaassa rockissa yleensäkin. Joskus mietin, että miksi rockkriitikot valittavat poptähtien ”I miss you like the deserts miss the rain” -tyylisistä latteuksista kun omat parhaat voimat lataavat mestariteokseensa ”I journey through the desert of the mind/With no hope I found low”. Eli tärkeää ei ole mitä sanoo, vaan miten sen esittää.
Emoalbumi Songs for the Deaf (2002) on kokonaisuutenakin bändin ylivoimaisesti helpoin ja paras lätty. No One Knowsin lisäksi esimerkiksi Go with the Flow sekä Gonna Leave You saavat kenen tahansa sydämen sykkimään.
Listamenestys:
UK: #15
US: #51
Tsekkaa myös: Go with the Flow, Little Sister
maanantai 18. lokakuuta 2010
67 | Janet feat. Missy Elliott & Carly Simon – Son of a Gun (2001)
Video
Olen suuri Jackson-fani. Michaelin You Rock My World (2001) tipahti viimeisten joukossa ulos listalta, mutta Janetia en kerta kaikkiaan voinut sivuuttaa – varsinkin, kun hän oli viime vuosikymmenellä huomattavasti veljeään aktiivisempi.
Myönnän, ei Son of a Gun mikään That's the Way Love Goes (1993) ole, mutta aivan vertailukelpoinen tähden parhaimmiston edessä. Oikeastaan ongelmana oli lähinnä se, että Janetin parhaat biisit ovat albumiraitoja, jolloin tasaisten sinkkujen joukosta oli vaikea valita yhtä.
Son of a Gunilla siis mennään. All for You -albumilla julkaistussa biisissä lainataan mainiosti Carly Simonin You're So Vainiä. Simonin rooli on suurempi albumiversiolla, jolta Missy Elliott puuttuu. Biisin tuottaneet Jimmy Jam ja Terry Lewis loihtivat mukavan äkkiväärästi kieppuvan, tuhdin biitin ja Janet kirjoitti uhmakkaan sanoituksen: ”I’ll never be your lover/I’d rather make you suffer/You stupid motherfucker.”
Janet on aina taiteillut r&b:n ja popin välimaastossa. Son of a Gun upposi ensin mainittuun lokeroon ja osoitti, että parhaimmillaan Miss Jackson on suvereeni silläkin saralla.
Listamenestys:
UK: #13
US: #28
Tsekkaa myös: Doesn't Really Matter, Feedback
Olen suuri Jackson-fani. Michaelin You Rock My World (2001) tipahti viimeisten joukossa ulos listalta, mutta Janetia en kerta kaikkiaan voinut sivuuttaa – varsinkin, kun hän oli viime vuosikymmenellä huomattavasti veljeään aktiivisempi.
Myönnän, ei Son of a Gun mikään That's the Way Love Goes (1993) ole, mutta aivan vertailukelpoinen tähden parhaimmiston edessä. Oikeastaan ongelmana oli lähinnä se, että Janetin parhaat biisit ovat albumiraitoja, jolloin tasaisten sinkkujen joukosta oli vaikea valita yhtä.
Son of a Gunilla siis mennään. All for You -albumilla julkaistussa biisissä lainataan mainiosti Carly Simonin You're So Vainiä. Simonin rooli on suurempi albumiversiolla, jolta Missy Elliott puuttuu. Biisin tuottaneet Jimmy Jam ja Terry Lewis loihtivat mukavan äkkiväärästi kieppuvan, tuhdin biitin ja Janet kirjoitti uhmakkaan sanoituksen: ”I’ll never be your lover/I’d rather make you suffer/You stupid motherfucker.”
Janet on aina taiteillut r&b:n ja popin välimaastossa. Son of a Gun upposi ensin mainittuun lokeroon ja osoitti, että parhaimmillaan Miss Jackson on suvereeni silläkin saralla.
Listamenestys:
UK: #13
US: #28
Tsekkaa myös: Doesn't Really Matter, Feedback
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
68 | Delays – Valentine (2006)
Video
En ole aivan varma, mutta Delaysin Valentine lienee viimeisin cd-single, jonka olen itse ostanut.
Valentine on perinteistä indiekarsinaan laskettavan popyhtyeen julkaisemaa hömppää, mutta sen sarjan aivan hurmaava edustaja. Muita samassa liigassa maalin tehneitä bändejä ovat muun muassa The Dandy Warhols, The Rapture ja The Courteeners, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan.
Jos Valentine olisi ollut iso hitti, Delaysin jäsenet olisivat saaneet alkaa viettää eläkepäiviään, sillä biisiä on aika vaikea ylittää: tässä on aivan kaikki. Kuin kruunuksi ensimmäinen kertosäe päättyy tyhjentävään ”uuu-uu-u” -äännähdykseen. Briljanttia voimavarojen haaskausta.
Elementti vaihtuu toiseen, koukkuja on ladottu päällekkäin kuin legopalikoita ja kertosäe kuulostaa seireenin kutsulta Xenomanian taivaaseen. Biisin tuottikin kaikkivaltiaasta seuraava eli Trevor Horn. Kas kummaa.
Listamenestys:
UK: #23
US: -
Tsekkaa myös: Long Time Coming, Nearer Than Heaven
En ole aivan varma, mutta Delaysin Valentine lienee viimeisin cd-single, jonka olen itse ostanut.
Valentine on perinteistä indiekarsinaan laskettavan popyhtyeen julkaisemaa hömppää, mutta sen sarjan aivan hurmaava edustaja. Muita samassa liigassa maalin tehneitä bändejä ovat muun muassa The Dandy Warhols, The Rapture ja The Courteeners, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan.
Jos Valentine olisi ollut iso hitti, Delaysin jäsenet olisivat saaneet alkaa viettää eläkepäiviään, sillä biisiä on aika vaikea ylittää: tässä on aivan kaikki. Kuin kruunuksi ensimmäinen kertosäe päättyy tyhjentävään ”uuu-uu-u” -äännähdykseen. Briljanttia voimavarojen haaskausta.
Elementti vaihtuu toiseen, koukkuja on ladottu päällekkäin kuin legopalikoita ja kertosäe kuulostaa seireenin kutsulta Xenomanian taivaaseen. Biisin tuottikin kaikkivaltiaasta seuraava eli Trevor Horn. Kas kummaa.
Listamenestys:
UK: #23
US: -
Tsekkaa myös: Long Time Coming, Nearer Than Heaven
lauantai 16. lokakuuta 2010
69 | Grizzly Bear – Two Weeks (2009)
Video
Tiesin Grizzly Bearilta vain Little Brother -biisin ennen kuin hankin viime vuonna julkaistun Veckatimest-albumin. Turhan vähälle tutustumiselle bändin muu tuotanto on jäänyt senkin jälkeen, mutta Veckatimest on hieno levy.
Psykedeelinen folkindie muotoutui Veckatimestilla helposti omaksuttavaksi, josta kirkkaimpana todisteena sen ensimmäinen single Two Weeks. Jumalaiset lauluharmoniat luovat tarttumapintaa muutenkin melko sovinnaisesti etenevään, mutta silti kiinnostavaan kappaleeseen. Nätti pianosoundi kruunaa koko komeuden. Sanoitus on Grizzly Bearille ominaista ohutta yläpilveä, josta jokainen voi tehdä omat tulkintansa.
Tällaista on musiikki parhaimmillaan eli silloin, kun artisti tai bändi pyrkii tekemään mahdollisimman hyvää musiikkia ilman genresidonnaisia rajoitteita.
Two Weeks oli viimeisiä listalle mukaan tulleita kappaleita, mutta ei siis suinkaan vähin ansioin.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: Knife, While You Wait for the Others
Tiesin Grizzly Bearilta vain Little Brother -biisin ennen kuin hankin viime vuonna julkaistun Veckatimest-albumin. Turhan vähälle tutustumiselle bändin muu tuotanto on jäänyt senkin jälkeen, mutta Veckatimest on hieno levy.
Psykedeelinen folkindie muotoutui Veckatimestilla helposti omaksuttavaksi, josta kirkkaimpana todisteena sen ensimmäinen single Two Weeks. Jumalaiset lauluharmoniat luovat tarttumapintaa muutenkin melko sovinnaisesti etenevään, mutta silti kiinnostavaan kappaleeseen. Nätti pianosoundi kruunaa koko komeuden. Sanoitus on Grizzly Bearille ominaista ohutta yläpilveä, josta jokainen voi tehdä omat tulkintansa.
Tällaista on musiikki parhaimmillaan eli silloin, kun artisti tai bändi pyrkii tekemään mahdollisimman hyvää musiikkia ilman genresidonnaisia rajoitteita.
Two Weeks oli viimeisiä listalle mukaan tulleita kappaleita, mutta ei siis suinkaan vähin ansioin.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: Knife, While You Wait for the Others
perjantai 15. lokakuuta 2010
70 | Gorillaz feat. Shaun Ryder – Dare (2005)
Video
Blurin Out of Time jäi listan ulkopuolelle, mutta Gorillazille ovet avautuivat. Täysin fiktiivinen sarjakuvabändi on eräs 2000-luvun kiinnostavimmista musiikkiprojekteista.
Gorillaz onnistui nostamaan naftaliinista listoille vanhoja partoja kuten De La Soulin ja Shaun Ryderin. Sama idea jatkui tänä vuonna julkaistulla Plastic Beachillä, joka on riemastuttava cocktail populaarimusiikin eri sävyjä ja vierailijoita Lou Reedistä Snoop Doggin kautta Bobby Womackiin.
Kokeilukeittiössä synnytetty Gorillaz-soundi on kaikesta eklektisyydestään huolimatta hyvin tunnistettava. Kun Dare lähti soimaan, sen tunnisti heti Gorillazin kappaleeksi. Biisi edustaa bändin repertuaarin tanssittavampaa laitaa – suorastaan klubihitti, jonka melodia aaltoilee jännästi. Shaun Ryderin vokaalit ovat tuttua ilkikurista Shaun Ryderia.
Dare on Gorillazin ainoa brittilistan ykkönen, muttei suinkaan heidän isoin hittinsä. Videossa on rutkasti viittauksia populaarikulttuuriin: lopussa Murdocin seinällä vilahtaa muun muassa juliste, jossa on HIMin logo.
Listamenestys:
UK: #1
US: #87
Tsekkaa myös: Clint Eastwood, Feel Good Inc.
Blurin Out of Time jäi listan ulkopuolelle, mutta Gorillazille ovet avautuivat. Täysin fiktiivinen sarjakuvabändi on eräs 2000-luvun kiinnostavimmista musiikkiprojekteista.
Gorillaz onnistui nostamaan naftaliinista listoille vanhoja partoja kuten De La Soulin ja Shaun Ryderin. Sama idea jatkui tänä vuonna julkaistulla Plastic Beachillä, joka on riemastuttava cocktail populaarimusiikin eri sävyjä ja vierailijoita Lou Reedistä Snoop Doggin kautta Bobby Womackiin.
Kokeilukeittiössä synnytetty Gorillaz-soundi on kaikesta eklektisyydestään huolimatta hyvin tunnistettava. Kun Dare lähti soimaan, sen tunnisti heti Gorillazin kappaleeksi. Biisi edustaa bändin repertuaarin tanssittavampaa laitaa – suorastaan klubihitti, jonka melodia aaltoilee jännästi. Shaun Ryderin vokaalit ovat tuttua ilkikurista Shaun Ryderia.
Dare on Gorillazin ainoa brittilistan ykkönen, muttei suinkaan heidän isoin hittinsä. Videossa on rutkasti viittauksia populaarikulttuuriin: lopussa Murdocin seinällä vilahtaa muun muassa juliste, jossa on HIMin logo.
Listamenestys:
UK: #1
US: #87
Tsekkaa myös: Clint Eastwood, Feel Good Inc.
torstai 14. lokakuuta 2010
71 | R.E.M. – Leaving New York (2004)
Video
Suosikkibändien ja -artistien kohdalla biisin valinta oli kaikkein haastavinta – ei niinkään se, mille sijalle heidät asettaisi. Michael Stipen johtama R.E.M. on suurimpia suosikkejani ja heillä on vielä kaiken lisäksi vuosikymmeneltä taskussaan eräs uransa huippuhetkistä, Reveal (2001).
Kuuntelin sinkut biiseinä, yksi kerrallaan ja mieluiten siten, että peräkkäin soivat eri albumien lohkaisut. Voittajaksi päätyi lopulta Leaving New York albumilta Around the Sun (2004).
Leaving New Yorkin sanoituksessa vilahtaa New York, mutta tulkitsen biisin käsittelevän luopumista ja luovuttamista yleisellä tasolla. ”You might have succeeded in changing me/I might have been turned around.” Mutta joskus tahto ei vain riitä. Sydämen menettää viimeistään, kun kertosäettä ja c-osaa yhdistetään kaksiäänisesti kappaleen lopulla. Huimaavan hienoa.
Biisi on tyypillinen akustinen R.E.M. -kaunokki. Siis mahtava kaikin puolin.
Listamenestys:
UK: #5
US: -
Tsekkaa myös: Imitation of Life, I'll Take the Rain
Suosikkibändien ja -artistien kohdalla biisin valinta oli kaikkein haastavinta – ei niinkään se, mille sijalle heidät asettaisi. Michael Stipen johtama R.E.M. on suurimpia suosikkejani ja heillä on vielä kaiken lisäksi vuosikymmeneltä taskussaan eräs uransa huippuhetkistä, Reveal (2001).
Kuuntelin sinkut biiseinä, yksi kerrallaan ja mieluiten siten, että peräkkäin soivat eri albumien lohkaisut. Voittajaksi päätyi lopulta Leaving New York albumilta Around the Sun (2004).
Leaving New Yorkin sanoituksessa vilahtaa New York, mutta tulkitsen biisin käsittelevän luopumista ja luovuttamista yleisellä tasolla. ”You might have succeeded in changing me/I might have been turned around.” Mutta joskus tahto ei vain riitä. Sydämen menettää viimeistään, kun kertosäettä ja c-osaa yhdistetään kaksiäänisesti kappaleen lopulla. Huimaavan hienoa.
Biisi on tyypillinen akustinen R.E.M. -kaunokki. Siis mahtava kaikin puolin.
Listamenestys:
UK: #5
US: -
Tsekkaa myös: Imitation of Life, I'll Take the Rain
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
72 | Keane – Everybody's Changing (2004)
Video
Pianorockyhtyeeksi lokeroitu Keane ei ole rockia sitten millään, mutta eivätpä nämä luokittelut yleensäkään toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Määrittely lienee saanut alkunsa siitä, että Keanen musiikissa piano korvasi kitaran, mutta kitarakaan ei olisi tästä tehnyt rockia. Joka tapauksessa soundi oli melko tervetullut, mikä näkyi heti ensimmäisten Keane-sinkkujen vastaanotossa.
Everybody's Changing on haikean kaunis kappale. Melodia tuo hieman mieleen Abban parhaimmat biisit kuten One of Usin. Toisen kertosäkeen jälkeinen melodiakulku (videossa noin kohdassa 2:45) on suorastaan nerokkaan yksinkertainen piristyselementti.
Kauneus leimasikin kauttaaltaan Keanen pätevää esikoisalbumia Hopes and Fears (2004), joka oli Britanniassa aivan suunnaton megasuksee. Siitä ei voinutkaan enää päästä ylemmäs ja alamäki oli väistämätön - varsinkin, koska bändi ei ole pystynyt uusiutumaan kovinkaan näkyvästi.
Pianisti Tim Rice-Oxley sai Keanen menestyksen myötä alkaa kirjoittaa biisejä myös muille kuten Kylie Minoguelle ja Gwen Stefanille (mainio Early Winter).
Listamenestys:
UK: #4
US: -
Tsekkaa myös: Somewhere Only We Know, Crystal Ball
Pianorockyhtyeeksi lokeroitu Keane ei ole rockia sitten millään, mutta eivätpä nämä luokittelut yleensäkään toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Määrittely lienee saanut alkunsa siitä, että Keanen musiikissa piano korvasi kitaran, mutta kitarakaan ei olisi tästä tehnyt rockia. Joka tapauksessa soundi oli melko tervetullut, mikä näkyi heti ensimmäisten Keane-sinkkujen vastaanotossa.
Everybody's Changing on haikean kaunis kappale. Melodia tuo hieman mieleen Abban parhaimmat biisit kuten One of Usin. Toisen kertosäkeen jälkeinen melodiakulku (videossa noin kohdassa 2:45) on suorastaan nerokkaan yksinkertainen piristyselementti.
Kauneus leimasikin kauttaaltaan Keanen pätevää esikoisalbumia Hopes and Fears (2004), joka oli Britanniassa aivan suunnaton megasuksee. Siitä ei voinutkaan enää päästä ylemmäs ja alamäki oli väistämätön - varsinkin, koska bändi ei ole pystynyt uusiutumaan kovinkaan näkyvästi.
Pianisti Tim Rice-Oxley sai Keanen menestyksen myötä alkaa kirjoittaa biisejä myös muille kuten Kylie Minoguelle ja Gwen Stefanille (mainio Early Winter).
Listamenestys:
UK: #4
US: -
Tsekkaa myös: Somewhere Only We Know, Crystal Ball
tiistai 12. lokakuuta 2010
73 | Maxïmo Park – Books from Boxes (2007)
Video
Joskus 2000-luvun puolessa välissä julkaistiin Britanniassa tukku mainiota työväen albumeita, tai sellaisiksi minä ne mielsin: The Streetsin A Grand Don't Come for Free, Hard-Fin Stars of CCTV sekä Maxïmo Parkin Our Earthly Pleasures. Viimeksi mainitun kitarariffeihin perustuvat hitit olivat hetken aikaa kovastikin mieleeni, ja ovat tietenkin yhä.
Paul Smithin (ei sukua vaatemerkille) johtaman bändin hyvyys tiivistyy ainutlaatuisesti mainitun kakkosalbumin kompaktissa pophelmessä Books from Boxes. Biisin sanoitus on aivan loistava kuvaus pariskunnasta, jonka toinen osapuoli muuttaa pois, ja kumpikin tietää, ettei suhde voi jatkua. ”You have to leave, I appreciate that/But I hate when conversation slips out of our grasps”. Myös sävellys on aivan mainio ja kertosäe toimii.
Suosittelen lämpimästi bändin kahta ensimmäistä albumia. Our Earthly Pleasuresia kuunnellessa mieleni matkaa niihin lukioajan iltoihin, kun kuuntelin tuntitolkulla britti-indietä ja luin muun muassa Pohjois-Irlannin sisällissotaan sijoittuvia kirjoja. Sen ajan musiikkia löytyy tältä listalta enemmänkin.
Listamenestys:
UK: #16
US: -
Tsekkaa myös: Apply Some Pressure, Our Velocity
Joskus 2000-luvun puolessa välissä julkaistiin Britanniassa tukku mainiota työväen albumeita, tai sellaisiksi minä ne mielsin: The Streetsin A Grand Don't Come for Free, Hard-Fin Stars of CCTV sekä Maxïmo Parkin Our Earthly Pleasures. Viimeksi mainitun kitarariffeihin perustuvat hitit olivat hetken aikaa kovastikin mieleeni, ja ovat tietenkin yhä.
Paul Smithin (ei sukua vaatemerkille) johtaman bändin hyvyys tiivistyy ainutlaatuisesti mainitun kakkosalbumin kompaktissa pophelmessä Books from Boxes. Biisin sanoitus on aivan loistava kuvaus pariskunnasta, jonka toinen osapuoli muuttaa pois, ja kumpikin tietää, ettei suhde voi jatkua. ”You have to leave, I appreciate that/But I hate when conversation slips out of our grasps”. Myös sävellys on aivan mainio ja kertosäe toimii.
Suosittelen lämpimästi bändin kahta ensimmäistä albumia. Our Earthly Pleasuresia kuunnellessa mieleni matkaa niihin lukioajan iltoihin, kun kuuntelin tuntitolkulla britti-indietä ja luin muun muassa Pohjois-Irlannin sisällissotaan sijoittuvia kirjoja. Sen ajan musiikkia löytyy tältä listalta enemmänkin.
Listamenestys:
UK: #16
US: -
Tsekkaa myös: Apply Some Pressure, Our Velocity
maanantai 11. lokakuuta 2010
74 | Röyksopp – What Else Is There? (2005)
Video
Sitten pääsemmekin sylttytehtaalle. Norjalaiskaksikko Röyksopp eli Svein Berge ja Torbjørn Brundtland ovat kiistatta julkaisseet aimo annoksen 2000-luvun a-luokan elektronista poppia. Etenkin debyyttialbumi Melody A.M. (2001) voidaan lukea vuosikymmenen merkittävimpien poplevyjen joukkoon.
What Else Is There lohkaistiin kuitenkin toiselta albumilta The Understanding (2005). Biisin laulaa The Knifen Karin Dreijer Andersson, joka käyttää ääntään yllättävänkin säästeliäästi ja radioystävällisesti verrattuna esimerkiksi esiteltyyn Pass This Oniin.
Biisi alkaa ihan hyvänä maalailevana poplauluna, mutta kasvaa muun muassa jousien avulla suorastaan anthemiksi. Nautitaan näin syksyisin ja pimeässä.
Listamenestys:
UK: #32
US: -
Tsekkaa myös: Remind Me, The Girl and the Robot
Sitten pääsemmekin sylttytehtaalle. Norjalaiskaksikko Röyksopp eli Svein Berge ja Torbjørn Brundtland ovat kiistatta julkaisseet aimo annoksen 2000-luvun a-luokan elektronista poppia. Etenkin debyyttialbumi Melody A.M. (2001) voidaan lukea vuosikymmenen merkittävimpien poplevyjen joukkoon.
What Else Is There lohkaistiin kuitenkin toiselta albumilta The Understanding (2005). Biisin laulaa The Knifen Karin Dreijer Andersson, joka käyttää ääntään yllättävänkin säästeliäästi ja radioystävällisesti verrattuna esimerkiksi esiteltyyn Pass This Oniin.
Biisi alkaa ihan hyvänä maalailevana poplauluna, mutta kasvaa muun muassa jousien avulla suorastaan anthemiksi. Nautitaan näin syksyisin ja pimeässä.
Listamenestys:
UK: #32
US: -
Tsekkaa myös: Remind Me, The Girl and the Robot
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
75 | Annie - Heartbeat (2004)
Video
Popmusiikilla ei ole kotimaata, paitsi silloin kun artisti on Suomesta. Suomalaiset ovat omineet bergeniläisestä Anniesta osan itselleen, syynä tietenkin yhteys Timo Kaukolampeen. Annien hitit ovat kuitenkin muiden käsialaa: Heartbeatin kirjoitti ja tuotti Annien kanssa Röyksopp, Chewing Gumin (2004) ja Songs Remind Me of Youn (2009) sorvasivat Richard X sekä jokaisen popyrittäjän kännykän pikavalintoihin kuuluva Hannah Robinson.
Since U Been Gone oli Pitchforkin mielestä viime vuosikymmenen rankingissa sijalla 21. Heartbeat pisti vielä paremmaksi: 17:s. Arviossa sitä ylistettiin "täydelliseksi poplauluksi". En menisi ihan niin pitkälle, mutta vaikea vastaankaan on väittää. Esimerkiksi Kylie Minoguella useita tämän tason helmiä, joten Heartbeat lienee saanut hieman Norja- ja indie-pisteitä.
Hieno biisi joka tapauksessa. Rumpubiitti tahdistaa ovelasti Annien sydämenlyöntejä ja kertosäe kohoaa tunnelmallisesti.
Listamenestys:
UK: #50
US: -
FI: #17
Tsekkaa myös: Chewing Gum, Songs Remind Me of You
Popmusiikilla ei ole kotimaata, paitsi silloin kun artisti on Suomesta. Suomalaiset ovat omineet bergeniläisestä Anniesta osan itselleen, syynä tietenkin yhteys Timo Kaukolampeen. Annien hitit ovat kuitenkin muiden käsialaa: Heartbeatin kirjoitti ja tuotti Annien kanssa Röyksopp, Chewing Gumin (2004) ja Songs Remind Me of Youn (2009) sorvasivat Richard X sekä jokaisen popyrittäjän kännykän pikavalintoihin kuuluva Hannah Robinson.
Since U Been Gone oli Pitchforkin mielestä viime vuosikymmenen rankingissa sijalla 21. Heartbeat pisti vielä paremmaksi: 17:s. Arviossa sitä ylistettiin "täydelliseksi poplauluksi". En menisi ihan niin pitkälle, mutta vaikea vastaankaan on väittää. Esimerkiksi Kylie Minoguella useita tämän tason helmiä, joten Heartbeat lienee saanut hieman Norja- ja indie-pisteitä.
Hieno biisi joka tapauksessa. Rumpubiitti tahdistaa ovelasti Annien sydämenlyöntejä ja kertosäe kohoaa tunnelmallisesti.
Listamenestys:
UK: #50
US: -
FI: #17
Tsekkaa myös: Chewing Gum, Songs Remind Me of You
lauantai 9. lokakuuta 2010
76 | Kelly Clarkson - Since U Been Gone (2004)
Video
Amerikan idoli Kelly Clarkson on saanut rakennettua voitostaan mittavan uran Max Martinin ja Lukasz Gottwaldin hellässä huomassa.
Since U Been Gone oli Gottwaldin ensimmäinen isompi menestys. Kaksikko on käyttänyt pääpiirteittäin samaa sointukulkua jo varmastikin kymmeniä kertoja, mutta se toimii miltei joka kerta. Miksi muuttaa reseptiä? Saavathan rockyhtyeetkin levyttää saman levyn kerta toisensa jälkeen.
Jopa omaan vaihtoehtoisuuteensa (tai -ehdottomuuteensa) kompastuva Pitchfork nosti Since U Been Gonen 2000-luvun parhaat kappaleet -listan sijalle 21. Oikeassa elämässä se ei ole sentään niin loistava, mutta hyvä joka tapauksessa. Rolling Stonen mielestä Since U Been Gone on jopa kaikkien aikojen 482:nneksi paras kappale. Sijalle 501 jäänyttä mahtaa muuten harmittaa.
Jos Clarksonin tulkinta on makuunne liian mahtipontinen, tekorankka ja hömpähtävä, kuunnelkaa Robynin versio.
Listamenestys:
US: #2
UK: #5
Tsekkaa myös: Because of You, My Life Would Suck Without You
Amerikan idoli Kelly Clarkson on saanut rakennettua voitostaan mittavan uran Max Martinin ja Lukasz Gottwaldin hellässä huomassa.
Since U Been Gone oli Gottwaldin ensimmäinen isompi menestys. Kaksikko on käyttänyt pääpiirteittäin samaa sointukulkua jo varmastikin kymmeniä kertoja, mutta se toimii miltei joka kerta. Miksi muuttaa reseptiä? Saavathan rockyhtyeetkin levyttää saman levyn kerta toisensa jälkeen.
Jopa omaan vaihtoehtoisuuteensa (tai -ehdottomuuteensa) kompastuva Pitchfork nosti Since U Been Gonen 2000-luvun parhaat kappaleet -listan sijalle 21. Oikeassa elämässä se ei ole sentään niin loistava, mutta hyvä joka tapauksessa. Rolling Stonen mielestä Since U Been Gone on jopa kaikkien aikojen 482:nneksi paras kappale. Sijalle 501 jäänyttä mahtaa muuten harmittaa.
Jos Clarksonin tulkinta on makuunne liian mahtipontinen, tekorankka ja hömpähtävä, kuunnelkaa Robynin versio.
Listamenestys:
US: #2
UK: #5
Tsekkaa myös: Because of You, My Life Would Suck Without You
perjantai 8. lokakuuta 2010
77 | Justice vs. Simian – We Are Your Friends (2006)
Video
Tämän biisin videon ovat varmaan kaikki nähneet ja hyväksi havainneet. Ei siitä siis sen enempää. Kanye Westin mielestä hänen Touch the Skynsa on tosin parempi.
We Are Your Friends on suorastaan euforisen nostattava elektropophelmi. Lähtökohtana on Simianin Never Be Alone (2002). Biisit ovat kertosäettä lukuun ottamatta täysin erilaisia, joten ei ihme, että remix julkaistiin omalla nimellään. Remiksaajana toiminut Justice-duo onnistui säilyttämään alkuperäisen kertosäkeen vimmaisuuden ja ehkä jopa nostamaan sen seuraavalle tasolle.
Simian hajosi vuonna 2005, jolloin Simon Lord sekä James Ford muodostivat Simian Mobile Discon. Sekä Justice että Simian Mobile Disco ovat menestyneet erittäin hyvin. Grammy-palkitun Justicen ristiksi nimetty esikoisalbumi oli arvostelumenestys ja Simian Mobile Discon kakkosalbumi Temporary Pleasure (2009) ylsi Britannian albumilistan Top 40:iin. Molempien suurin hitti on silti yhä tämä nimenomainen kappale.
Listamenestys:
UK: #20
US: -
Tsekkaa myös: D.A.N.C.E. (Justice), Audacity of Huge (Simian Mobile Disco)
Tämän biisin videon ovat varmaan kaikki nähneet ja hyväksi havainneet. Ei siitä siis sen enempää. Kanye Westin mielestä hänen Touch the Skynsa on tosin parempi.
We Are Your Friends on suorastaan euforisen nostattava elektropophelmi. Lähtökohtana on Simianin Never Be Alone (2002). Biisit ovat kertosäettä lukuun ottamatta täysin erilaisia, joten ei ihme, että remix julkaistiin omalla nimellään. Remiksaajana toiminut Justice-duo onnistui säilyttämään alkuperäisen kertosäkeen vimmaisuuden ja ehkä jopa nostamaan sen seuraavalle tasolle.
Simian hajosi vuonna 2005, jolloin Simon Lord sekä James Ford muodostivat Simian Mobile Discon. Sekä Justice että Simian Mobile Disco ovat menestyneet erittäin hyvin. Grammy-palkitun Justicen ristiksi nimetty esikoisalbumi oli arvostelumenestys ja Simian Mobile Discon kakkosalbumi Temporary Pleasure (2009) ylsi Britannian albumilistan Top 40:iin. Molempien suurin hitti on silti yhä tämä nimenomainen kappale.
Listamenestys:
UK: #20
US: -
Tsekkaa myös: D.A.N.C.E. (Justice), Audacity of Huge (Simian Mobile Disco)
torstai 7. lokakuuta 2010
78 | M.I.A. – Paper Planes (2007)
Video
Tämä kappalehan tunnetaan pyssynpaukkeesta. On aika perusteltua väittää, että ilman sitä Paper Planes ei olisi ollut kummoinenkaan listamenestys. Eikä ihan tämän listan arvoinen kappalekaan. M.I.A. toki olisi napannut paikan listalta jollain muulla biisillään.
Erinomaiset ei-musiikilliset äänisamplet saattavat joskus nostaa koko biisin viehätystä. Näin äkkiä mieleen tulevat ainakin Aaliyah'n Are You That Somebody (1998), jolla esiintyy parkuva vauva kuvaamassa salaisuutta, jonka laulun nainen haluaisi paljastaa ihastuksen kohteelleen, sekä Missy Elliottin Work It (2002), jolla elefantin töräys merkitsee miehistä sukupuolielintä.
En osaa päättää, onko M.I.A. vaihtoehtorapin saarnakuningatar vai keskinkertainen poptähti, joka peittää selkeitä musiikillisia puutteitaan puhumalla politiikkaa. Mahtaako hän osata itsekään. Paper Planes ei menestynyt poliittisen sanomansa takia, ja tuskin kukaan klubissa tai muualla tanssiva suhtautuu siihen poliittisena kappaleena. Yhtäältä sanoma ei tee musiikista parempaa, mutta toisaalta sanoma leviää hittien avulla laajemmalle.
Hieman The Knifen tapaan M.I.A. siis väläyttelee silloin tällöin: hyllyssäni on kaksi albumia, joilta kuuntelen aina vain tietyt kappaleet. Vielä on varaa parantaa.
Paper Planesia lainattiin Jay-Z:n ja T.I.:n hittiin Swagga Like Us.
Listamenestys:
UK: #19
US: #4
Tsekkaa myös: Sunshowers, Boyz
Tämä kappalehan tunnetaan pyssynpaukkeesta. On aika perusteltua väittää, että ilman sitä Paper Planes ei olisi ollut kummoinenkaan listamenestys. Eikä ihan tämän listan arvoinen kappalekaan. M.I.A. toki olisi napannut paikan listalta jollain muulla biisillään.
Erinomaiset ei-musiikilliset äänisamplet saattavat joskus nostaa koko biisin viehätystä. Näin äkkiä mieleen tulevat ainakin Aaliyah'n Are You That Somebody (1998), jolla esiintyy parkuva vauva kuvaamassa salaisuutta, jonka laulun nainen haluaisi paljastaa ihastuksen kohteelleen, sekä Missy Elliottin Work It (2002), jolla elefantin töräys merkitsee miehistä sukupuolielintä.
En osaa päättää, onko M.I.A. vaihtoehtorapin saarnakuningatar vai keskinkertainen poptähti, joka peittää selkeitä musiikillisia puutteitaan puhumalla politiikkaa. Mahtaako hän osata itsekään. Paper Planes ei menestynyt poliittisen sanomansa takia, ja tuskin kukaan klubissa tai muualla tanssiva suhtautuu siihen poliittisena kappaleena. Yhtäältä sanoma ei tee musiikista parempaa, mutta toisaalta sanoma leviää hittien avulla laajemmalle.
Hieman The Knifen tapaan M.I.A. siis väläyttelee silloin tällöin: hyllyssäni on kaksi albumia, joilta kuuntelen aina vain tietyt kappaleet. Vielä on varaa parantaa.
Paper Planesia lainattiin Jay-Z:n ja T.I.:n hittiin Swagga Like Us.
Listamenestys:
UK: #19
US: #4
Tsekkaa myös: Sunshowers, Boyz
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
79 | Leona Lewis – Bleeding Love (2007)
Video
Kykykisan voittanut Leona Lewis on artistina b-luokan Mariah Carey, mutta tällaisella singlellä edes hänellä ei ollut mitään hätää. Pikemminkin olisin pitänyt rikollisena, ellei Bleeding Love olisi päässyt listojen kärkeen kaikkialla – ja pääsihän se.
.
Tyylipuhdas pop-r&b-balladi tehtiin valloittamaan radioaallot. Oikeastaan sen olisi voinut laulaa kuka tahansa. Lewis tulkitsee hurjasti yli, mutta biisistä voi silti nauttia. Hänen kannaltaan on selvää, ettei toista tällaista jättipottia tule vastaan kovin helposti. Lewis onkin ainoa brittiläinen kykykisan voittaja, joka on saanut ison hitin myös Yhdysvalloissa.
Bleeding Love on OneRepublic-bändistä tutun Ryan Tedderin sekä teinipoppari Jesse McCartneyn käsialaa. McCartneykin on huimaavan lahjakas, mutta hieman taantumaan päin, ainakin artistina. Biisin piti tarinan mukaan tulla McCartneyn Departure-albumille, mutta hänen levy-yhtiönsä ei pitänyt siitä. Simon Cowellilla sentään oli korvat ja kappale sovitettiin Lewisille.
Listamenestys:
UK: #1
US: #1
FI: #2
Tsekkaa myös: Better in Time, Run (Snow Patrol -cover)
Kykykisan voittanut Leona Lewis on artistina b-luokan Mariah Carey, mutta tällaisella singlellä edes hänellä ei ollut mitään hätää. Pikemminkin olisin pitänyt rikollisena, ellei Bleeding Love olisi päässyt listojen kärkeen kaikkialla – ja pääsihän se.
.
Tyylipuhdas pop-r&b-balladi tehtiin valloittamaan radioaallot. Oikeastaan sen olisi voinut laulaa kuka tahansa. Lewis tulkitsee hurjasti yli, mutta biisistä voi silti nauttia. Hänen kannaltaan on selvää, ettei toista tällaista jättipottia tule vastaan kovin helposti. Lewis onkin ainoa brittiläinen kykykisan voittaja, joka on saanut ison hitin myös Yhdysvalloissa.
Bleeding Love on OneRepublic-bändistä tutun Ryan Tedderin sekä teinipoppari Jesse McCartneyn käsialaa. McCartneykin on huimaavan lahjakas, mutta hieman taantumaan päin, ainakin artistina. Biisin piti tarinan mukaan tulla McCartneyn Departure-albumille, mutta hänen levy-yhtiönsä ei pitänyt siitä. Simon Cowellilla sentään oli korvat ja kappale sovitettiin Lewisille.
Listamenestys:
UK: #1
US: #1
FI: #2
Tsekkaa myös: Better in Time, Run (Snow Patrol -cover)
tiistai 5. lokakuuta 2010
80 | Hot Chip – Ready for the Floor (2008)
Video
Käyn indiediskoissa luvattoman harvoin, mutta silloin kuin käyn, toivon dj:n soittavan Ready for the Floorin. Melkein mikä tahansa muukin Hot Chipin biisi kyllä käy.
”I’m hoping with chance/You might take this dance/You’re my number one guy” Alexis Taylor laulaa ujolla, mutta äärimmäisen kauniilla äänellään – äänellä, johon jokaisen popnörtin on helppo samaistua. Rytmi poukkoilee juuri niin kuin tanssimusiikissa pitääkin. Biisi on silti puhdas poplaulu ja aika lähellä täysosumaa. Hot Chip saikin tästä todella ison listahitin kotimaassaan. Britit ovat aina ymmärtäneet popsinglen päälle.
Kannattaa kuunnella myös Soulwaxin näkemys, joka tosin ei hirveästi poikkea alkuperäisestä.
Listamenestys:
UK: #6
US: -
Tsekkaa myös: Over and Over, Boy from School
Käyn indiediskoissa luvattoman harvoin, mutta silloin kuin käyn, toivon dj:n soittavan Ready for the Floorin. Melkein mikä tahansa muukin Hot Chipin biisi kyllä käy.
”I’m hoping with chance/You might take this dance/You’re my number one guy” Alexis Taylor laulaa ujolla, mutta äärimmäisen kauniilla äänellään – äänellä, johon jokaisen popnörtin on helppo samaistua. Rytmi poukkoilee juuri niin kuin tanssimusiikissa pitääkin. Biisi on silti puhdas poplaulu ja aika lähellä täysosumaa. Hot Chip saikin tästä todella ison listahitin kotimaassaan. Britit ovat aina ymmärtäneet popsinglen päälle.
Kannattaa kuunnella myös Soulwaxin näkemys, joka tosin ei hirveästi poikkea alkuperäisestä.
Listamenestys:
UK: #6
US: -
Tsekkaa myös: Over and Over, Boy from School
maanantai 4. lokakuuta 2010
81 | Trentemøller – Moan (2006)
Video
Toinen pohjoismaalainen elektroninen helmi tulee Tanskasta. Anders Trentemøllerin Moan toimii erinomaisesti pelkkänä instrumentaalinakin, mutta koko kakkuun tarvitaan vokaalit sekä varsin koskettava ja kantaa ottava video. Laulusta vastaa Ane Trolle.
Moan kuplii ilmavan nätisti soljuen ja tuo väistämättä mieleen Röyksoppin parhaat hetket. Siihen kaksikkoon pääsemmekin kiinni aivan tuota pikaa.
Trentemøller julkaisi juuri toisen studioalbuminsa Into the Great Wide Yonder, joka nousi kotimaassaan listakakkoseksi.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: Vamp, Miss You
Toinen pohjoismaalainen elektroninen helmi tulee Tanskasta. Anders Trentemøllerin Moan toimii erinomaisesti pelkkänä instrumentaalinakin, mutta koko kakkuun tarvitaan vokaalit sekä varsin koskettava ja kantaa ottava video. Laulusta vastaa Ane Trolle.
Moan kuplii ilmavan nätisti soljuen ja tuo väistämättä mieleen Röyksoppin parhaat hetket. Siihen kaksikkoon pääsemmekin kiinni aivan tuota pikaa.
Trentemøller julkaisi juuri toisen studioalbuminsa Into the Great Wide Yonder, joka nousi kotimaassaan listakakkoseksi.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: Vamp, Miss You
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
82 | The Knife – Pass This On (2003)
Video
Karin Dreijer Anderssonin sirkkelinkirkas ääni saattaa ärsyttää monia, mutta siitäkin huolimatta The Knife on maailman parhaita popyhtyeitä – silloin, kun heitä huvittaa. Sääli, ettei juuri huvita.
On tuttua, että valtavirtapopparit elävät sinkkujensa varassa, mutten tiedä miksi kokeellisempaankin suuntaan taipuvaisilla popbändeillä sinkkuhelmet ovat usein vain lupaus paremmasta. Albumeilta saattaa löytyä muutama helmi, mutta kokonaisuus jää kauas niiden taakse. The Knifen Deep Cuts (2003) ja Silent Shout (2006) ovat molemmat tällaisia levyjä. Tajuan toki, että outous on ihanaa ja taiteenteko jees, mutta viitsiikö niitä albumeita kukaan oikeasti kuunnella? Ja kuin häiritäkseen, bändi rykäisee albumilleen pari mestariteosta ikään kuin osoituksena, että täältä pesis jos viitsittäis. Pass This Onin kertosäkeen tapaisia neronleimauksia ei ihan joka päivä kuule ja sanoituskin on sopivan arvoituksellinen (”I'm in love with your brother/Does he know what I do/You pass this on, won't you?”).
Arvostan toki sitä, että Silent Shoutin loppupuolen tahtiin on hyvä nukahtaa. Sellaisia albumeita onkin helpompi arvostaa kuin oikeasti diggailla kotosalla.
The Knifella ei ole ainuttakaan brittihittiä, mutta José Gonzálezin Heartbeats-versio ylsi yhdeksänneksi vuonna 2006.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: Heartbeats, We Share Our Mothers' Health
Karin Dreijer Anderssonin sirkkelinkirkas ääni saattaa ärsyttää monia, mutta siitäkin huolimatta The Knife on maailman parhaita popyhtyeitä – silloin, kun heitä huvittaa. Sääli, ettei juuri huvita.
On tuttua, että valtavirtapopparit elävät sinkkujensa varassa, mutten tiedä miksi kokeellisempaankin suuntaan taipuvaisilla popbändeillä sinkkuhelmet ovat usein vain lupaus paremmasta. Albumeilta saattaa löytyä muutama helmi, mutta kokonaisuus jää kauas niiden taakse. The Knifen Deep Cuts (2003) ja Silent Shout (2006) ovat molemmat tällaisia levyjä. Tajuan toki, että outous on ihanaa ja taiteenteko jees, mutta viitsiikö niitä albumeita kukaan oikeasti kuunnella? Ja kuin häiritäkseen, bändi rykäisee albumilleen pari mestariteosta ikään kuin osoituksena, että täältä pesis jos viitsittäis. Pass This Onin kertosäkeen tapaisia neronleimauksia ei ihan joka päivä kuule ja sanoituskin on sopivan arvoituksellinen (”I'm in love with your brother/Does he know what I do/You pass this on, won't you?”).
Arvostan toki sitä, että Silent Shoutin loppupuolen tahtiin on hyvä nukahtaa. Sellaisia albumeita onkin helpompi arvostaa kuin oikeasti diggailla kotosalla.
The Knifella ei ole ainuttakaan brittihittiä, mutta José Gonzálezin Heartbeats-versio ylsi yhdeksänneksi vuonna 2006.
Listamenestys:
UK: -
US: -
Tsekkaa myös: Heartbeats, We Share Our Mothers' Health
lauantai 2. lokakuuta 2010
83 | The Divine Comedy – Love What You Do (2001)
Video
Popjumala ja nero blaa blaa blaa. Neil Hannon on kirjoittanut melkein maailman parhaita poplauluja jo 15 vuoden ajan. Samoin hän on melkein myynyt hurjasti levyjä ja melkein saanut melkein isoja hittejä.
No, leikki sikseen. Musiikki on hyvää ja Hannon nauttii kulttisuosiota. Muulla ei kai niin väliä. Vähän harmittaa, että sitä totaalista täysosumalaulua hän ei ole vielä tehnyt. Mietin pitkään ja hartaasti minkä singlen nostaisin edustamaan The Divine Comedyn 2000-lukua. Vaihtoehtoja kun oli kahdeksan, kaikki suunnilleen yhtä hyviä.
Nigel Godrichin tuottama Regeneration (2001) kuljetti The Divine Comedyn hieman taiteellisemmille vesille. Love What You Don viesti tulee ilmi jo nimessä ja sävellys on pakahduttavan kaunis. Ei kai tässä muuta. Tutustukaa.
Listamenestys:
UK: #26
US: -
Tsekkaa myös: Perfect Lovesong, Come Home Billy Bird
Popjumala ja nero blaa blaa blaa. Neil Hannon on kirjoittanut melkein maailman parhaita poplauluja jo 15 vuoden ajan. Samoin hän on melkein myynyt hurjasti levyjä ja melkein saanut melkein isoja hittejä.
No, leikki sikseen. Musiikki on hyvää ja Hannon nauttii kulttisuosiota. Muulla ei kai niin väliä. Vähän harmittaa, että sitä totaalista täysosumalaulua hän ei ole vielä tehnyt. Mietin pitkään ja hartaasti minkä singlen nostaisin edustamaan The Divine Comedyn 2000-lukua. Vaihtoehtoja kun oli kahdeksan, kaikki suunnilleen yhtä hyviä.
Nigel Godrichin tuottama Regeneration (2001) kuljetti The Divine Comedyn hieman taiteellisemmille vesille. Love What You Don viesti tulee ilmi jo nimessä ja sävellys on pakahduttavan kaunis. Ei kai tässä muuta. Tutustukaa.
Listamenestys:
UK: #26
US: -
Tsekkaa myös: Perfect Lovesong, Come Home Billy Bird
perjantai 1. lokakuuta 2010
84 | Jenni Vartiainen – Ihmisten edessä (2007)
Video
Tällä listalla on tottakai mukana muutama suomalainenkin kappale. Pakko kuitenkin sanoa, että suomalaisen popmusiikin maine lepäsi etenkin viime vuosikymmenen loppupuolella naisten varassa. Tsempatkaa, miehet!
Taustajoukoista miehiäkin tietty löytyy. Mahtavaa The Crashia ei listalla nähdä, mutta Teemu Brunila sai kunnian olla tämän hienon biisin tekijä.
Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä herätti huomiota kahden naisen välisestä suhteesta kertovalla sanoituksellaan, mutta vähintään yhtä mainio on biisin yksinkertainen melodiakoukku. Sellaisiahan parhaat ideat usein ovat, yksinkertaisia. Voi vain kuvitella Brunilan fiiliksiä, kun hän tajusi säveltäneensä voittajakappaleen. Myös kertosäe on sopivan kerroksellinen, ei liian täynnä.
Ja moninkertainen Miss Pop laulaa ihanasti.
Listamenestys:
FI: #2
Tsekkaa myös: Toinen, Mustaa kahvia
Tällä listalla on tottakai mukana muutama suomalainenkin kappale. Pakko kuitenkin sanoa, että suomalaisen popmusiikin maine lepäsi etenkin viime vuosikymmenen loppupuolella naisten varassa. Tsempatkaa, miehet!
Taustajoukoista miehiäkin tietty löytyy. Mahtavaa The Crashia ei listalla nähdä, mutta Teemu Brunila sai kunnian olla tämän hienon biisin tekijä.
Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä herätti huomiota kahden naisen välisestä suhteesta kertovalla sanoituksellaan, mutta vähintään yhtä mainio on biisin yksinkertainen melodiakoukku. Sellaisiahan parhaat ideat usein ovat, yksinkertaisia. Voi vain kuvitella Brunilan fiiliksiä, kun hän tajusi säveltäneensä voittajakappaleen. Myös kertosäe on sopivan kerroksellinen, ei liian täynnä.
Ja moninkertainen Miss Pop laulaa ihanasti.
Listamenestys:
FI: #2
Tsekkaa myös: Toinen, Mustaa kahvia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)