Video
Joskus 2000-luvun puolessa välissä julkaistiin Britanniassa tukku mainiota työväen albumeita, tai sellaisiksi minä ne mielsin: The Streetsin A Grand Don't Come for Free, Hard-Fin Stars of CCTV sekä Maxïmo Parkin Our Earthly Pleasures. Viimeksi mainitun kitarariffeihin perustuvat hitit olivat hetken aikaa kovastikin mieleeni, ja ovat tietenkin yhä.
Paul Smithin (ei sukua vaatemerkille) johtaman bändin hyvyys tiivistyy ainutlaatuisesti mainitun kakkosalbumin kompaktissa pophelmessä Books from Boxes. Biisin sanoitus on aivan loistava kuvaus pariskunnasta, jonka toinen osapuoli muuttaa pois, ja kumpikin tietää, ettei suhde voi jatkua. ”You have to leave, I appreciate that/But I hate when conversation slips out of our grasps”. Myös sävellys on aivan mainio ja kertosäe toimii.
Suosittelen lämpimästi bändin kahta ensimmäistä albumia. Our Earthly Pleasuresia kuunnellessa mieleni matkaa niihin lukioajan iltoihin, kun kuuntelin tuntitolkulla britti-indietä ja luin muun muassa Pohjois-Irlannin sisällissotaan sijoittuvia kirjoja. Sen ajan musiikkia löytyy tältä listalta enemmänkin.
Listamenestys:
UK: #16
US: -
Tsekkaa myös: Apply Some Pressure, Our Velocity
Maximo Park on niitä bändejä, joita en ole koskaan kuuntelemalla kuunnellut, mutta aina kuullessani digannut yllättävän paljon. Kai se jotenkin kärsi siitä ensioletuksesta, että kyse olisi jonkinlaisesta Franz Ferdinand -kloonista. Lopulta taisi olla kestävämpi yhtye näistä kahdesta. Uusintakierroksen paikka.
VastaaPoistaFranz Ferdinandilla oli paremmat sinkut, kuten tästäkin rankingista käy ilmi, mutta en mä niiden levyjä ole tajunnut kuunnella enää vuosiin.
VastaaPoista