Video
Mietin mikä valinnoistani voisi olla lukijoiden (niiden kymmenien) silmissä kaikkein kyseenalaisin esittäjän muuhun tuotantoon verrattuna, ja vahva ehdokas sellaiseksi on Jack ja Meg Whitea edustava pariminuuttinen.
Oma The White Stripes -suosikkialbumini on aina ja ikuisesti White Blood Cells (2001), joka toimi siltana yhtyeen alkuaikojen ja megasuosion välillä. Fell in Love with a Girlin pisteitä kasvatti myös Joss Stonen mainio tulkinta vuodelta 2003.
Mahtavan legovideon saaneen biisin energialataukseen verrattuna joku Seven Nation Army (2003) on pikemminkin sovinnaisen hyvä kappale. Pidän The White Stripesin tuotannossa enemmän Fell in Love with a Girlin kaltaisista spontaanin riemukkaista hetkistä. Spontaanius, sitä poppiin ja muihinkin tyyleihin tarvittaisiin enemmän. Sittemmin Jack Whiten touhut ovat tosin menneet spontaaniuden sijaan hieman roiskimiseksi.
Koska tämä lista on ensisijaisesti katsaus pophitteihin, rannalle jäi lukuisia erinomaista rockia julkaisseita yhtyeitä kuten The Hives ja The Raveonettes. The White Stripes oli kuitenkin viime vuosikymmenellä niin merkittävä yhtye, etten harkinnutkaan sen sivuuttamista pelkästään genren varjolla.
Listamenestys:
UK: #21
US: -
Tsekkaa myös: Seven Nation Army, Steady as She Goes (The Raconteurs)
Ainakaan mun taholta ei ole tiedossa kyseenalaistamista. Juuri tämän kappaleen myötä ihastuin White Stripesiin niin että ryntäsin saman tien levykauppaan. Suosikkialbumini on sama, ja nostaisin tämän varmaan myös omaksi suosikkikappaleekseni. Totaalisen riemastuttava ralli hauskoilla sanoilla.
VastaaPoistaMä innostuin ensiksi Hotel Yorbasta. WBC on täydellisen epätäydellinen levy.
VastaaPoistaSteady as She Goes kuulostaa nykyisin mun korvaani aivan törkeän hyvältä. En kuitenkaan viitsinyt ottaa mukaan sekä The Racountersia että White Stripesia, joten menin tällä.
Steady As She Goes oli mulle helvetin kova instant-hitti, koko kesän 2006 jatkuvassa luukutuksessa, mutta ehkä juuri tästä syystä jäänyt sen jälkeen vähemmälle. Hieno biisi toki sekin. Broken Boy Soldiers -levyn nimikappale on kuitenkin Raconteursin ylittämätön saavutus, vaikkakaan ei pophittiainesta.
VastaaPoista