Video
Interpolille tapahtui jotain mystistä Anticsin (2004) ja Our Love to Admiren (2007) välillä. Bändistä ei tullut huonoa, vaan pikemminkin tylsä. Ja se on lähes yhtä ikävää. Lisäksi parin vuoden tauon aikana tilalle tuli Editors.
Tietenkin omien maneereidensa toistaminen on aina vaarallista, samoin uusiutuminenkin. Epäonnistuminen sallittakoon, mutta en taida olla ainoa, jonka mielestä kaikki vuoden 2005 jälkeen ilmestyneet tai ilmestyvät Interpol-albumit ovat lähtökohtaisesti melko yhdentekeviä julkaisuja. En puhu nyt pahasti bändiin rakastuneen asiantuntijan suulla vaan ihan tavallisena indierockin ystävänä.
Interpol oli hetken liian hyvä ja rima asettui liian korkealle. Ovathan tämä Evil ja Slow Hands todellisia 2000-luvun rockin mestariteoksia – hittejä siksi, koska ovat niin hyviä biisejä. ”I spent a lifetime with no cellmate”, suorastaan viiltävän kaunis rivi ja kitara soi eteerisesti.
Interpol on pysynyt kuitenkin vielä sentään asiallisen hyvänä bändinä. Mieleeni tulee erinomaisen debyyttinsä jälkeen samaa mutta paljon huonommin tehnyt brittiläinen The Magic Numbers. Heidän toinen ja varsinkin kolmas albuminsa ovat suorastaan onnetonta samojen ideoiden kierrättämistä.
Listamenestys:
UK: #18
US: -
Tsekkaa myös: Obstacle 1, Slow Hands
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti