Video
Ultra Bran viisivuotinen kukoistuskausi alkoi Vapaaherran elämää -albumista (1996) ja päättyi Vesireittejä-levyn (2000) huimaavaan aloituskvartettiin Kaunis ja ylpee, Rubikin kuutio, Vesireittejä ja Heikko valo. Vasta näin kymmenen vuoden jälkeen tajuaa, kuinka kova juttu Ultra Bra olikaan. Samalla hieman sääli, ettei vastaavaa ilmiötä ole suomalaisessa popmusiikissa sen jälkeen syntynyt. No, ainutlaatuisesta asiastahan oli alun perinkin kysymys.
Mutta Heikko valo – aivan briljantti kappale. Pidin aina Vuokko Hovattaa bändin parhaana laulajana ja nimenomaan hänen tulkintansa ansiosta biisi nousee 2000-luvun alun UB-raitojen kovimmaksi. Sovituksellisesti mennään tutulla UB-linjalla, eli kaikki on isoa. Lopetus on liikuttavan euroviisu.
Heikko valo on bändin parhaita sävellyksiä ja sanoitus kertoo aika kivasti yksilöllisyyttä korostavasta nykymenosta. Tarvitsemme toisiamme, vaikka emme sitä itse aina halua huomatakaan.
Hienoa Ultra Brassa oli myös mies- ja naislaulajien käyttö. Popmusiikki tarvitsee lisää mies-naisduettoja!
Harkitsin tälle sijalle Scandinavian Music Groupiakin ja etenkin biisiä Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.
Listamenestys:
FI: #2
Tsekkaa myös: Rubikin kuutio, Vesireittejä
Mulle taas ylivoimainen valtaosa Ultra Bran musiikista kulutti itsensä loppuun jo yhtyeen hajoamiseen mennessä. Kyse taisi olla nimenomaan soundimaailmasta (ja monien tekstien ärsyttävällä tavalla ironisesta kaupunkilaisuudesta), sillä Kerkko Koskisen soololevyjä olen kyllä diggaillut. Sateentekijä ja Tätä miestä ei ruoste raiskaa saattaisivat kamppailla paikasta omalla listallani.
VastaaPoistaMyös SMG:llä on tosiaan useita loistavia sinkkuja.