torstai 16. joulukuuta 2010

8 | Kylie Minogue – Can't Get You Out of My Head (2001)

Video

Yritin keksiä, miten voisin välttyä valitsemasta Kylieltä tätä biisiä, mutten vain voinut. Kun mietitään 2000-luvun parasta ja suurinta elektropophittiä, Can't Get You Out of My Headille ei löydy montaakaan kilpailijaa. Toki Love at First Sight, Slow, I Believe in You ja niin edelleen ovat hienoja kappaleita, mutta la la la pesee tehossaan nuo kaikki.

Tässä on jotain samaa kuin I Should Be So Luckyssa (1987). Kaikkien popsäveltäjien ja -tähtien pitäisi tajuta, että toistuva koukku on yleensä se varmin valinta. Ärsyttävä, kyllä, mutta helpoiten toteutettavissa ja hyvin tehtynä jää mieleen kaikkein parhaiten.

Mutta pelkkä la la la ei siivittänyt tätä sijalle kahdeksan. Cathy Dennis ja Rob Davis loihtivat mahtavuutta myös hokeman ympärille. Säkeistöissä on erinomaista imua. Lisäksi kappaleen nerous tulee parhaiten ilmi New Orderin Blue Mondayhin sulautetussa mash-upissa, jonka Kylie esitti Brit Awardseissa vuonna 2002 tähän tapaan. Huikeaa. Viimeistään tässä karisivat muut Kylie-kilpailijat kauas jälkeen.

Can't Get You Out of My Headistä sukeutui eräs 2000-luvun suurimmista singlemenestyksistä. Se palautti Kylien jopa Yhdysvaltojen listoille: Hot 100 -listan seiska ja albumi Fever ylsi albumilistan kolmoseksi.

Eräs Can't Get You Out of My Headinkin huippukohdista on For ever and ever and ever. Sattumaako?

Listamenestys:

UK: #1
US: #7
FI: #5

Tsekkaa myös: Love at First Sight, 2 Hearts

2 kommenttia:

  1. Jaa-a... Biisin ansiot ovat kiistattomat, mutta enpä tiedä, miten hyvin tämä on kestänyt aikaa. Hyvin 2000-luvun alkua jotenkin. Nimenomaan soundimaailma, ja kun se riisutaan pois, jää vaan se na-na-na. Onhan tämä silti ikään kuin "aikakautta määrittävä" kappale. Kylie on mielestäni tähtenä ja artistina yliarvostettu.

    Flaming Lips veti paremmin tämän! Coveri löytyy samalta muinaiselta Q-lehden kokoelmalta kuin toisaalla mainitsemani Franz F:n What You Waiting For.

    VastaaPoista
  2. Kylie on todella hyvä esiintyjä, mutta nousee tai kaatuu liiaksi biisiensä mukana. Muuntautumiskykyisenä hänen soisi laulavan jotain ns. mukavuusalueensa ulkopuoleltakin, kuten Where the Wild Roses Grow -duetto aikoinaan.

    VastaaPoista